Lombok ja pelottava matka Nusa Penidalle

Indonesian reissu huipentui lyhyeen visiittiin Lombokin ja Nusa Penidan saarille. 
Lombokilla meidän oli alunperin tarkoitus patikoida Gunung Rinjanin huipulle - kunnes meille selvisi, että se onkin hiukan eri kokoluokkaa, kuin esim. Balin Gunung Batur. Rinjani on lähemmäs 4 km korkuinen, kun Batur on vain 1717 m. Rinjanille kapuaminen vaatisi jo kunnon varusteet, sekä useamman päivän aikaa. 
Niinpä päätimme suunnata vain Senggigi beachille, jossa otimme ihan rauhaksiin pari päivää. Ihailimme kaunista rantaa, kävimme hieronnassa, ja löysimme vihdoin viimein mieluisat sarongit itsellemme, jollaisia olimme etsineet.

Senggigi beachin auringonlasku oli upea. Tässä meillä muuten lanteillamme nuo löytämämme kauniit sarongit.

Emme tehneet saarella paljoa mitään, koska aikaa ei ollut tarpeeksi, joten lentäminen Labuan Bajosta tänne asti tuntui kaiken kaikkiaan vähän turhalta. Harmittelimme, että olisi pitänyt varata enemmän aikaa, tai vaihtoehtoisesti lentää vain suoraan takaisin Balille, mistä seuraava lentomme kohti seuraavaa matkakohdetta oli lähdössä.
Toisaalta, olipahan ainakin rauhaisaa - Senggigi beachilla ei juuri muita turisteja näkynyt. Varsinkin ranta oli ihanan rauhallinen, ja maisemat kauniit.
Kohtasimme Lombokilla myös muutamia aivan ihania paikallisia, josta olen iloinen! Senggigi beachilla saimme jutella muutamien todella mukavien paikallisten kanssa, ja yksi heistä on yhä instagram-kaverini. 

Eräs ikimuistoinen kohtaaminen tapahtui, kun majapaikkamme naapurustossa ruokapaikkaa etsiessäni törmäsin jonkun ravintolan kylttiin. Suuntasin kyltin osoittamalle pihalle, jossa hämmentynyt englantia osaamaton nainen oli vastassa. Paikka näytti enemmänkin jonkun pihalta kuin ravintolalta - mitä se olikin. Paikalle tuli naisen mies, joka osasi englantia paremmin. Hän kertoi, että ravintolaa tosiaan pidetään siellä, heidän kodissaan, mutta että se oli jo ehtinyt sulkeutua. 
Mies kuitenkin ystävällisesti halusi tarjota minulle silti jotain apetta, joten hän kiipesi heidän pihallaan kasvavaan puuhun, ja poimi sieltä minulle jambu air-nimisiä hedelmiä pussillisen. Samalla hän harmitteli, että muiden puiden hedelmät olivat vielä raakoja, eikä voinut tarjota minulle niitä. Naurahtaen tuumasin, että nämä jambut riittivät oikein hyvin! Vastalahjaksi tarjosin heille rasiallisen salmiakki-Panttereita, joita minulla oli vielä Suomesta mukaan otettuna mukanani.

Jambu air, eli vesijambu

Sitten koitti aika lähteä Nusa Penidalle. Koska meitä hiukka ahdisti jatkuva edestakaisin lentely, päätimme tämän matkan suorittaa meriteitse, kun se kerran oli mahdollista. Tuo matka olikin lievästi sanottuna mielenkiintoinen - eikä mitenkään hyvällä tavalla! Ei ollut edes varsinainen mikään myrsky, mutta silti aallokko oli hirveän voimakas. Aallot löivät korkealle pienikokoisen laivan ikkunoiden yläpuolelle, laiva huojui ja heilui puolelta toiselle, matkatavarat kaatuilivat ja ihmiset pitelivät penkeistään kiinni. Meteli oli melkoinen. Kyydissä ei ollut meidän lisäksemme muita turisteja, vain paikallisia. Siinä kohtaa, kun he alkoivat vetelemään pelastusliivejä päälleen, alkoi tosissaan hirvittää. Kartoitimme omien liiviemme sijainnin ja pidimme ne käsillä. Niitä ei kuitenkaan tarvittu, vaan pääsimme täysin turvallisesti perille.
Jälkikäteen luin jostakin, että nimenomaan Lombokin, Nusa Penidan ja Balin välisillä vesillä sattuu paljon onnettomuuksia, erityisesti marras-joulukuussa (eli juuri silloin, kun mekin olimme siellä). Kyseisillä meriosuuksilla virrat ja tuulet ovat normaalistikin voimakkaat, ja tuohon aikaan vuodesta vieläkin voimakkaammat, ja turisteja kehotetaan välttämään meriteitse liikkumista noilla alueilla kokonaan. Heh, tämänkin kun olisimme etukäteen tienneet, olisimme ehkä kuitenkin valinneet sen saastuttavamman lentokoneen mieluummin... :D 

Nusa Penidalla olimme vain pari päivää, emmekä sen kummemmin saarta kierrelleet. Lähinnä se oli vain välietappinamme matkalla takaisin Balille. Kohtasimme saarella kuitenkin erään tsekkiläisen, johon olimme tutustuneet Komodonretkellämme, ja hänen kanssaan me sitten hengailimme tuon pari päivää. Sitten palasimme Balille, josta lähti lento kohti seuraavaa etappiamme - Uutta-Seelantia!