Sigma 24mm f/1.4 Art DG HSM

Hyvää alkanutta vuotta! Tässä tulee hieman kattavampi mielipiteeni ensimmäisestä uuteen kameraani hankkimastani objektiivista, Sigma 24mm f/1.4 Art:sta. Joitakin seikkoja kerroinkin jo vuosi takaperin, juuri vasta tämän linssin ja uuden kamerani hommattuani.

Hintaa objektiivilla oli ehkä noin 400 euroa ? Ostin linssin siis käytettynä yhdessä Nikonin kameran rungon kanssa samalta myyjältä, joten en ihan tarkalleen muista hintaa. Mielestäni hinta on kuitenkin todella kohtuullinen kuvanlaatuun ja valovoimaan nähden. Sen sijaan objektiivin hintaa uutena (n. 700 €) en välttämättä maksaisi, vaan kenties hommaisin ennemmin jonkin laajakulma-zoomin hieman pienemmällä valovoimalla tms. Tämä on kuitenkin kiinteän polttovälin objektiivi, mikä rajoittaa kuvaustilanteita jonkin verran, ja lähes yhtä hyvällä kuvanlaadulla voisi samaan hintaan saada jonkin käytännöllisemmänkin linssin. Sen sijaan, jos löytää suht edullisesti vaikkapa käytettynä, kuten minä, kannattaa ehdottomasti harkita ostamista.

Paino ja koko: painoa objektiivilla on superkuva.fi:n mukaan 665g. Tästä ei mitään erikoista 

sanottavaa, mielestäni linssi on vielä hyvinkin kevyt. Kuitenkin painoa on sen verran, että tuntee sen olevan kunnon laatua, eikä mitään pilipali-muovia. Tuntee siis käsissään hyvinkin kannattelevansa jotakin, mutta kädet eivät väsy monenkaan tunnin käytön jälkeen. Kooltaan tämä Sigma on passeli - melko pieni verrattuna vaikkapa Art-sarjan pidemmän polttovälin muotokuvaobjektiiveihin. Kulkee helposti ja vaivatta mukana omassa säilytyspussukassaan, jossa tosin ei ole (ainakaan minun versiossani ei ole, onhan se toki saattanut jäädä edelliselle omistajalle) minkään sortin kantokahvaa tai remmiä.

Tarkennus saa miinusta - AF sahaa, ja tarkentaa aina lopulta kuvattavan kohteen taakse. Mitä olen eri keskustelupalstoilta lukenut, niin tämä vaikuttaisi olevan melko yleinen Sigman linssien ongelma. Koitin hienosäätää tarkennusta eri tavoilla, niin plussalle kuin miinuksellekin, mutta siitä ei ollut hyötyä. Lopulta kuitenkin löysin kamerastani jonkin aivan ihmeellisen automaattitarkennuksen asetuksen, jollaisesta en ollut kuullutkaan, ja kokeilin sitä. Se toimi, jotenkin. Sain linssin tarkentamaan noin viidellä kerralla kymmenestä kuvattavaan, kun aiemmin se oli tarkentanut joka kerta sen taakse. Sain siis asiaa ainakin hiukan parannettua. Kuitenkin, ostin tämän linssin ensisijaisesti maisemakuvausta varten, joten ko. ongelma AF:n kanssa ei ole mikään ongelma objektiivin varsinaisessa käyttötarkoituksessa. Muutenkin tarkennan lähes aina käsin.
AF:ään ei siis tämän objektiivin suhteen ole luottamista. Lisäksi olen huomannut, että hämärässä kuvatessakaan ei tarkennukseen kannata luottaa, ei edes vaikka tarkentaisi manuaalisesti - usein kohteesta jokin osa jää siitä huolimatta epätarkaksi, yleensä lähellä kuvan reunoja (esim. jalkaterät). Tämä on jo monesti tuottanut harmaita hiuksia minulle, kun olen jälkikäteen jonkin kuvauskeikan jälkeen editoinut kuvia, ja huomannut, että kohteen jalat ovatkin jääneet pehmeiksi... Eikä kyse ole siis liian suuresta käytetystä aukosta tai muustakaan vastaavasta, vaan siitä, että kuva vain etenkin hämärissä olosuhteissa pehmenee reunoilta ikävästi.
HSM eli Hyper Sonic Motor -tarkennusmoottori on hyvin hiljainen, kuten kuuluukin olla.
Lähin tarkennusetäisyys on 25cm. Toisinaan kaipaisi näin laajakulmaisella linssillä lähemmäskin kohdetta pieniä kohteita kuvatessa, mutta eipä tämä miksikään macrolinssiksi ole tarkoitettukaan.

Valovoimasta tulee kehuja ja pisteitä tälle optiikalle! Suurin aukko on 1.4, ja näin suurella aukolla todellakin on hauskaa leikkiä ja saada vaikka minkälaista tyyliteltyä ja pehmeää jälkeä aikaiseksi. Tämä myös mahdollistaa sen, että niin bokeh kuin DoF (eli Depth of Field, taustan sumennus) ovat todella pehmeitä, sulavia, ja kaunista katseltavaa. Objektiivin ehdottomasti paras ominaisuus, jota jää kyllä kaipaamaan, jos tästä pieniaukkoisempaan vaihtaa. Tai ainakin minä jäisin kaipaamaan, kun olen tällainen, että tykkään leikitellä suurilla aukoilla ja pidän suuresta syväterävyydestä kuvassa.

Pienin aukko objektiivissa on 16, ja tällä saa hyvää ja terävää jälkeä maisemia kuvatessa.

Tämä otettu suurimmalla aukolla, eli 1.4:llä. Kuten näkyy, niin näin suurella aukolla saa aikaan helposti esimerkiksi hauskasti tyyliteltyjä muotokuvia.

Värientoisto ja kylläisyys, kuvanlaatu; tästä plussaa. Värientoisto on melko hyvää ja kylläistä, eikä jälkikäteen editoidessa juurikaan tarvitse värikylläisyyttä lisätä, ellei haeta sitten liioitellun värikästä efektiä kuviin. Kuvanlaatu on lähes aina ja joka tilanteessa hyvää, jopa veitsenterävää. Paitsi siellä kuvan aivan reunoilla, ja hämärässä sisällä kuvatessa. 

Polttoväli on kiinteä 24mm, joka on ihan hyvä maisemakuvaukseen, sekä tyyliteltyyn
muotokuvaukseen, jossa halutaan saada tarkoituksella kohteesta vääristynyt suhteiltaan. Sisätiloissa kuvaaminenkin onnistuu, sillä ahtaaksi tätä ei missään nimessä voi kutsua. Kuitenkin itse huomasin jo heti alkuun kaipaavani vieläkin laajempaa laajista, jossa maisemakin muuttuu jo selkeäksi hieman vääristyneeksi panoraamaksi. Puhumattakaan sitten niistä potrettikuvista, joista saisi todella laajakulmaisella objektiivilla vielä tyylitellympiä. Kenties hankinkin joskus tulevaisuudessa, kun olen tositosi rikas (huom., kun :D), jonkin vielä laajakulmaisemman linssin, jopa ihan fisheyen, tai laajakulmazoomin. Tämäkin on kuitenkin todella hyvä laajakulmaobjektiivi polttoväliltään, ja oikein mainio maisemakuvaukseen, enkä kadu ostoani. Olen vain alkanut himoita juurikin sellaisia todella laajoja kuvakulmia, ja niitä tämä linssi ei ihan tarjoa, joten kenties joskus hankin sen fisheyen.

Tämä kuva napattu objektiivin pienimmällä mahdollisella aukolla, eli 16:lla. Itse ainakin olen maiseman kokonaisvaltaiseen terävyyteen ja taivaan hentojen pilvijuovienkin hyvin erottumiseen hyvin tyytyväinen.

Käyttö onkin juuri polttovälin vuoksi toisinaan hieman rasittavaa - linssi ei ole niin laaja kuva-alaltaan kuin voisi olla ja toisinaan tahtoisi, mutta kuitenkin taas kohteet näyttävät olevan todella kaukana, joten pienen kohteen kuvaaminen ei läheltäkään oikein onnistu. Lähin tarkennusetäisyys on 25 cm. Olen käyttänyt tätä ulkomaanreissuillani yleislinssinä sen kevyen painon ja helpon liikuteltavuuden vuoksi - Sigman 85mm ja 120-300mm -linssini ovat niin painavia ja kookkaita, etten niitä pitkin poikin vaeltaessa mielelläni mukana raahaa. Muutenkin ne ovat monissa tilanteissa liian ahtaita. Kuitenkaan tämä objektiivi ei ole se mikään paras linssi "yleiskäyttöön", juurikin tämän kappaleen alussa mainittujen seikkojen vuoksi, mutta toisaalta, hyvälaatuiset yleisobjektiivit maksavat taas useita tuhansia. Tarkoitukseensa, laajakulmakuvien ottoon, tämä putki on hyvä, ja kuvanlaadussa ei ole mitään valittamista, vaan isoimman murheen omassa käytössäni muodostaa juurikin polttoväli. Kuitenkin, jos vain jaksan 85-milliseni raahata myös mukanani, kuten Islannissa, tilanne helpottuu huomattavasti!
Hetki sitten kuitenkin ostin, jälleen käytettynä, Sigman vanhemman 24-70mm f/2.8 Macro -linssin uudeksi yleisputkekseni. Se maksoi vain vaivaiset 150 euroa, joten olen tuumannut, että sen tuoma käytännöllisyys on varmasti rahan arvoista, vaikka kuvanlaatu ei olisikaan aivan priimaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään halpisobjektiivi, vaan aikanaan se on ollut hyvinkin laadukas putki, ja itse olen tyytyväinen sen kuvanlaatuun, mitä toistaiseksi olen sitä testaillut. Saa nähdä, tuleeko ko. putki korvaamaan tämän Sigman nyt käytössäni täysin, mitä hieman epäilen, ainakin yleis- ja reissukäytön osalta.

Kuvanvakaajaa objektiivista ei löydy - se on hieman omituista mielestäni, kun ottaa huomioon, että kyseessä on kuitenkin Art-sarjan linssi. Itseäni tämä ei kuitenkaan ole haitannut, sillä en ole havainnut minkäänlaista kuvien tärähtelyä käsivaralta otettaessa. Kuitenkin, koska muutoinkin kuvaan oikeastaan aina ilman jalustaa, käytän sellaisia suljinaikoja, ettei kuvan pitäisikään kovin helposti tärähtää (1/160 s ja siitä ylöspäin). Hitaammilla suljinajoilla siis tarvinnee jalustaa. Koska polttoväli on niin lyhyt, ja putki suhteellisen pienikokoinen ja kevyt, auttavat nämäkin seikat siihen, ettei kuvanvakaaja ole niin välttämätön varuste kuin vaikka teleobjektiiveissa. Sen puutteesta ei siis miinusta oikein voi antaa, kun ei ole sellaista edes tarpeelliseksi kokenut.

Sääsuojausta ei linssissä myöskään ole. Kuitenkin Islannissa tihkusateessa Skógafossia kuvatessa se tuntui pitävän kosteuden ulkopuolellaan ihan hyvin - siis ainakin siltä tuntui. Sitähän ei tiedä, menikö tihkua jonnekin syvälle linssin rakenteisiin, mutta ainakin se on toiminut moitteettomasti reissun jälkeenkin (sitä huonoa AF:ää ja hämärässä kuvattujen kuvien reunojen pehmenemistä lukuunottamatta, jotka ovat vain tämän objektiivin ominaisuuksia), ja tästä on jo vuosi aikaa, joten uskon, että pientä kosteutta objektiivi kykenee kyllä torjumaan. Kaatosateessa tai hiekkamyrskyssä sitä ei ehkä kannattane käyttää, mikäli joku nyt sellaisessa tilanteessa kuvaamista on suunnitellut tekevänsä.

Summa summarum eli lopputulema: Sigman 24-millinen kiinteäpolttovälinen, erittäin suuren f/1.4 -aukon Art-sarjan objektiivi on hyvä, kevyt ja tarkka linssi maisemien ikuistamiseen. Jälki on nättiä, terävää, värit kylläisiä ja kontrasti kuvissa hyvä (joskin itse tykkään jälkikäsitellä kuviani ja lisätä vieläkin enemmän kontrastia, mutta nämä ovat makuasioita). Yleiskäyttöön ei tästä linssistä ole, sillä pienet tai kaukana olevat kohteet näyttävät - luonnollisesti, kun on laajakulmasta kyse - olevan vieläkin pienempiä ja kauempana kuin ovatkaan. Eli siis niin sanotusti "kohteen lähelle" ei tällä pääse. AF eli automaattitarkennus ei tahdo pelittää, kuten Sigman linsseissä muutenkin yleisesti ongelmana on. Tällaisella putkella kuitenkaan harvemmin kuvataan mitään nopeatempoista actionia, jossa sitä AF:ää tarvitsisi, joten sen huonohko toimivuus ei tässä optiikassa ole se suurin heikkous. MF toimii kuitenkin aina. Isoimmaksi heikkoudeksi mainitsisin sen hämärässä sisällä kuvaamisen. Suuri aukko mahdollistaa kuvaamisen hyvinkin heikossa valaistuksessa, mutta mitä suurempaa aukkoa käyttää, sitä pehmeämpää on jälki kuvan reunoilla. Ja vaikka aukkoa pienentäisi, sumenee kuva reunoja kohden silti. Yhdessä tämän seikan, AF:n niskuroinnin, sekä sääsuojauksen ja kuvanvakaajan puuttumisen kanssa en maksaisi itse tästä linssistä sen hintaa uutena, eli sitä n. 700 euroa. Mielestäni yhtä hyvää jälkeä tekeviä objektiiveja löytää halvemmallakin. Sen sijaan jos sen hieman edullisempaan hintaan jostakin löytää, ja nimenomaan tällaiselle laajukulmalinssille olisi paljon käyttöä, niin silloin tämä on ehdottomasti kannattava sijoitus. Itse tulen mitä todennäköisimmin yleiskäytössä korvaamaan tämän ostamallani käytetyllä Sigma 24-70mm f/2.8 Macrolla (eli vanhemmalla 24-70mm-mallilla), sillä omassa käytössäni se käytännöllisyys kuitenkin ajaa suuren aukon yli. Etenkin, kun siitä suuresta aukosta ei ole edes hämärässä (sisällä kuvatessa) iloa. Hämärässä ulkona maisemia kuvatessa putki voisi toimiakin paremmin, ja mielestäni esim. tuo ylempänä oleva auringonlaskun aikaan otettu kuva jostakin putkikasvista näyttää todella hyvältä, mutta koska itse en oikeastaan koskaan kuvaa ulkona hämärän aikaan, en tästä ominaisuudesta hyödy. Tähtitaivasta/revontulia kuvaavalle voisi tämä linssi olla hyödyllisempi. En kuitenkaan ainakaan vielä aio tästä objektiivista kokonaan luopua, ja kenties säästänkin tämän juurikin niitä hetkiä varten, kun tahdon ottaa oikein laadukkaita maisemakuvia, tai leikitellä syväterävyydellä muotokuvissa. Lisäksi kevättalvella suuntaamme Lappiin reissulle, joten todennäköisesti silloin nappaan tämän mukaan - jos vaikka sattuisi bongaamaan revontulia.

Canon EOS 700D

Minulta toivottiin jonkin aikaa sitten arvostelua kamerastani, Canon EOS 700D:stä, joten tässäpä tämä. Pahoittelen, jos tästä arvostelusta jäi puuttumaan jotakin tärkeää. Tätä ei ollut mitenkään helppoa kirjoittaa, mutta yritin kyllä kertoa kaikesta olennaisesta. Jos jokin jäi siis vielä mietityttämään, kysykää ihmeessä!

Tätä ennen minulla oli EOS 1200D, jonka päätin viiden kuukauden käyttökokemuksen jälkeen vaihtaa parempaan, kun varaakin kerran oli. Parannus oli ihan huikea verrattuna hintaeroon. Kuvanlaatu on huomattavasti parempi, tarkennus nopeampi ja tarkempi (vähän objektiivista riippuen), esikatselunäyttö paljon parempi resoluutioltaan, parempi kohinansietokyky, kääntyvä kosketusnäyttö, ja vaikka mitä muuta. Näistä kuitenkin alempana sitten lisää.

Kaikenkaikkiaan EOS 700D on oikein hyvä ja helppokäyttöinen kamera harrastuskäyttöön, jos haluaa ennemmin muistoja, kuin ammattitason valokuvia. Suosittelen erittäin lämpimästi mieluummin säästämään pari satasta ja ostamaan tämän, kuin halvemman 1200D:n. Sen sijaan 600D:stä ei kannata tähän päivittää, jollei halua kuvata videoita, sillä muutoin ominaisuudet ovat lähes identtiset.

35mm, f/2, 1/80 s, ISO 400.

Tiedot:
• 18 mp:n APS-C -kokoinen CMOS-kenno (22.3 x 14.9 mm)
• Prosessori Digic 5
• ISO-herkkyysalue 100-12800 (videokuvauksessa max. 6400), laajennettavissa ISO 25600:aan
• Optinen etsin
• 3" (7,7 cm) kääntyvä LCD-kosketusnäyttö, 1 040 000 pistettä
• 9 tarkennuspistettä (ristikkäistä)
• Max. suljinaika 1/4000 s
• Sarjakuva 5 kuvaa/sek
• Sisäänrakennettu salama
• Objektiivikiinnitys EF ja EF-S
• Yksi korttipaikka (SD(HC/XC))
• Mitat: 133 x 100 x 79 mm
• Paino 580 g
• Ei sääsuojausta
• Julkaistu 2013

(Tiedot koottu Canonin, Verkkokauppa.com:in, Rajalacamera.fi:n, ja Jarjestelmakamera.fi:n sivuilta)

Kameran runko maksoi n. 550 € digitarvike.fi:stä, mikä on mielestäni ihan sopiva hinta. Kameran käsissäpidettävyydestä ja muotoilusta ei ole mitään pahaa sanottavaa, se istuu käteen hyvin ja kaikki namikat ovat sopivissa kohdissa. Painoa ei ole mielestäni yhtään liikaa, ainakaan vähän kevyempien objektiivien kanssa. Kamera on myös melko helppokäyttöinen, jonka vuoksi tämä sopii hyvin ensimmäiseksi järkkäriksi. Ohjelmanvalitsin pyörii 360°, ja manuaaliasetusten lisäksi sieltä on tietenkin valittavissa monille tutut muotokuva, lähikuva, maisemakuva, urheilukuva, ynnä muut automaattiasetukset.

Kenno on 18 megapikselin APS-C -kokoinen CMOS-kenno. Kuvanlaatu on hyvää, mutta ei tietenkään niin hyvää, kuin täyden kennon kameroissa. Itse haaveilen jo nyt täyden kennon kamerasta (5D Mk III:stä), mutta sellaiseen minulla ei tule olemaan varaa ihan lähiaikoina. Tämä kuitenkin ajaa asiansa toistaiseksi, ja lisäksi APS-C-kennossa on hyvänä puolena sen croppikerroin, 1,6. Näin ollen kaukana olevien kohteiden kuvaaminen onnistuu tällä pienemmän polttovälin objektiivilla, sillä polttoväli on 1,6 -kertainen (100mm = 160mm, jne).

Kääntyvä LCD-kosketusnäyttö on kätevä varuste. Ilmankin kyllä pärjää, mutta se tuo suurta helpotusta alhaalta tai ylhäältä päin kuvaamiseen. Ei tarvitse kyykistellä tai maata mahallaan maassa, kun voi vain kääntää näyttöä. Ei tarvitse kiivetä jakkaralle kuvailemaan, voi vain nostaa kameraa ja kääntää näyttöä. Lisäksi kameralla voi ottaa halutessaan vaikka selfieitä, sillä näyttö kääntyy 180° eteen.
Itse tykkään käyttää enemmän namikoita, mutta näytössä on myös mahdollisuus koskettamalla vaihtaa asetuksia, tarkentaa, selata kuvia, ynnä muuta vastaavaa. Näyttö on hyvä resoluutioltaan, ja pieleen menneet kuvat näkee helpommin suoraan kamerassa kuin esim. 1200D:llä.
Näytöllä kuvatessa voi käyttää erilaisia luovia suotimia, kuten mm. rakeinen mustavalkokuva, pehmennys, kalansilmätehoste ja lelukameratehoste. Itse en näitä suotimia ole vielä kertaakaan kokeillut.
Tässä kääntyvässä näytössä on Live View -tila, eli tarkennettaessa painamalla laukaisin puoliväliin, kuva näkyy näytöllä sellaisena, kuin se tulee olemaankin. Tällä aloitteleva kuvaaja näkee helposti, jos kuva on esimerkiksi ali- tai ylivalottumassa, ja saa korjattua asetuksia ennen kuin on ehtinyt ottaa huonoa kuvaa. Tämä on mielestäni hyvä ominaisuus, ja itsekin kuvaan näytön kautta paljon. Siinä on kuitenkin joitakin merkittävän huonoja puolia: näytöllä kuvattaessa tarkennus on erittäin hidas. Liikkuvaa kohdetta kuvatessa on lähes poikkeuksetta pakko tähystää etsimen kautta. Näytön kautta kuvaaminen vie myös todella paljon akkua.
Edit 2.7. klo 21:58: Minulle kerrottiin, että näyttöä VOI käyttää myös ns. "normaalissa" asennossa kameran takapuolella, toisin kuin luulin. En ollut itse aiemmin uskaltanut kokeilla kääntää näyttöä, mutta nyt tiedän, että se on mahdollista :D

Canon EOS 700D vs 1200D. Vaikka 700D:ssä onkin sivulle kääntyvä näyttö, sen saa taivutettua myös kameran taakse kuten 1200D:ssä.

Korkein ISO-arvo on 12800, joten tällä kameralla pitäisi pystyä kuvaamaan hyvin melko pimeässäkin. Se onkin sitten eri asia, millaista jälkeä sieltä tulee. Kameran kohinansieto on melko kehno, kuten nyt yleensäkin näissä vähän halvemmissa harrastelijakameroissa, ja olosuhteista riippuen ISO 800 alkaa olla tällä se yläraja, jollei halua kuvanlaadun selvästi kärsivän. Tosin, sisätiloissa jopa ISO 3200 saattaa toimia ilman hirveämpiä kohinoita, mutta siihen vaikuttavat myös valaistus ja monet muut seikat. Ikkunasta tulevassa luonnonvalossa kohina on melko vähäistä korkeallakin ISO-arvolla, kellertävässä keinovalossa taas kuvanlaatu on aivan järkyttävää. Kameran asetuksista saa vaimennettua kohinaa jonkin verran.

Tällaisessa ikkunasta tulevassa luonnonvalossa kohina on melko vähäistä korkeillakin ISO-arvoilla.

35mm, f/2.8, 1/200 s, ISO 1600.

Nopein suljinaika on "vain" 1/4000 s. Jollekulle se on enemmän kuin tarpeeksi, jollekulle se ei riitä alkuunkaan, riippuu aivan siitä, mitä kuvaa. Juoksevaa ja lokkivaa koiraa kuvatessa 1/4000 s riittää vallan mainiosti, ja itse käytän yleensä (koiran liikkeistä, valosta, objektiivista ja aukosta riippuen) 1/640-1/2000 s. Kuvan ottamisen jälkeen kamera jää miettimään joksikin aikaa, joten missään todella haastavissa ja äärimmäistä nopeutta vaativissa kuvaushetkissä ei tämä kamera ole ihan parhaimmillaan, mutta harvemmin sellaisia tilanteita harrastelijakuvaajalle vastaan tuleekaan.

Tarkentaminen onnistuu nopeiten etsimen kautta, kuten jo aiemmin totesinkin. Tällöin automaattitarkennus toimii todella nopeasti, etenkin STM-objektiivilla. Lisäksi valittu kohde pysyy hyvin tarkennettuna myös liikkuessaan.

Hoitokoira Reino. Kuvat otettu sarjakuvauksella. 85mm, f/1.8, 1/1250 s, ISO 200.

Videokamerana EOS 700D on kuulemma oikein hyvä, ja sillä voi kuvata Full HD 1080p -videokuvaa. Kamerassa on sisäänrakennettu mikrofoni, ja myös liitäntä ulkoiselle mikrofonille. Itse en ole tällä ehtinyt kuin yhden videon kuvata, mutta kuvanlaatu videossa oli todella positiivinen yllätys (tosin sitten tänne lisätessä blogger pilasi sen). Muuta en osaa video-ominaisuuksista sanoa, sillä itse en oikeastaan juurikaan kuvaa videoita.

Loppupäätelmänä Canon EOS 700D on ollut hyvä ja asiansa ajava kamera. Löydän siitä jatkuvasti uusia ominaisuuksia oppiessani yhä enemmän valokuvaamisesta. 

Tällä kameralla on hyvä lähteä liikkeelle valokuvaamisen ihmeelliseen maailmaan. Jollei koskaan tahdo ottaa aivan ammattitason valokuvia, tämä käy oikein hyvin vaikka lopulliseksikin järjestelmäkameraksi. Hienoja kuvia saa helposti, eikä ole mitään järkeä ostaa muistojen ikuistamista varten monen tonnin ammattikameraa. Ja lopputuloshan riippuu lähestulkoon täysin kuvaajasta, ei kamerasta.

Positiivinen yllättäjä - Canon EF-S 55-250mm f/4-5.6 IS STM

Tilasin samaan aikaan 85mm -objektiivini kanssa simplyelectronis.net:stä EF-S 55-250mm f/4-5.6 IS STM -telezoomin. Koska zoomi tuli ulkomailta, myös sen toimituksessa kesti hitusen kauemmin. Tiistaiaamuna 26.5. ovikello soi ja kuriiri toi tämän iloisen yllätyksen.

Olen kuvaillut tällä nyt Tuitun lisäksi lintuja, kukkia (loittorenkaan kanssa), kissaamme Jakkea, sekä kaikenlaisia muita satunnaisia kohteita, ja tämä linssi on osoittautunut oikein kannattavaksi sijoitukseksi! Vähäisestä valovoimasta huolimatta kuvanlaatu on tarpeeksi hyvää koko polttovälillä, värit toistuvat kylläisinä, ja ennen kaikkea tämän tuoma käytännöllisyys kuvaamiseen on suuri helpotus. Kuvanvakaajan ansiosta aivan telepäässäkin kuvaaminen on helpompaa ja kuvat onnistuvat varmemmin. Tämä linssi ei olisi ihan mikään ykkösvalintani mihinkään muotokuviin, joiden olisi tarkoitus olla mahdollisimman upeita, mutta sen sijaan vapaana juoksentelevien koirien kuvaamiseen tämä on juuri nappi valinta. Jos etsit halpaa, käytännöllistä, kevyttä, kohtalaisen hyvää ja melko nopeaa Canonin telezoomia harrastuskäyttöön, suosittelen erittäin lämpimästi tätä!

250 mm, f/5.6, 1/160 s, ISO 100.

250 mm, f/5.6, 1/125 s, ISO 800.

Objektiivi maksoi vain 169,95 €, mikä on halpa hinta mistä tahansa objektiivista. Suomessa tämä objektiivi maksaa halvimmillaankin n. 250 euroa. 

Objektiivi on todella, todella kevyt (objektiivi.infon mukaan 375 g), köykäisen ja muovisen oloinen, eli halvan hinnan kyllä huomaa rakenteesta; se ei todellakaan ole mitään jykevää ammattilaiskamaa. Silti kuitenkin laatu ja käytännöllisyys suhteessa hintaan ovat jotakin aivan mahtavaa. Tämän hetkisten kokemusteni perusteella maksaisin ilomielin objektiivista kaksinkertaisen hinnan.

Kuvanvakaaja löytyy, samoin STM-tarkennusmoottori. Senkin puolesta hinta oli siis todella halpa, eikä Suomesta taida oikeastaan noin halvalla kuvanvakaajallista telezoomia edes löytää. Vakaaja toimii kuten pitääkin, eikä edes 250mm päässä ole vaikeaa saada onnistuneita kuvia käsivaralta. Tarkennus on mukavan nopea, parempi kuin muissa linsseissäni.

Valovoimaa on heikosti - suurin aukko on 4, ja zoomaamalla se vain pienenee aina 5.6:een saakka, jolloin taas ISO-arvoa joutuu nostamaan useammin. Tämä on objektiivin huonoin puoli, ja valovoimaa kyllä kaipaisi lisää. Tässäkin kuitenkin painotan halpaa hintaa. Hinta-laatusuhde on niin paljon plussan puolella, että tämä on vain pieni miinus suhteessa koko pakettiin. Varsinkin, jos omistaa jonkun toisen, valovoimaisemman telen, jolla voi ottaa niitä kauniita bokeh-kuvia, ja käyttää tätä linssiä sitten taas liikkuvan kohteen kuvaamiseen, ja muihin enemmän käytännöllisyyttä vaativiin tilanteisiin, niin a vot!

Taustan pehmennys ja bokeh ovat ainakin minun silmääni suuresti miellyttäviä. Välillä tausta muuttuu hiukan teräväksi ja kulmikkaaksi, jos kuvattava kohde ei ole kovin kaukana taustasta, tai jos itse kuvaa kohdetta melko kaukaa. Tätä on minulla ilmennyt eniten välillä 70-135mm. Joissakin kuvissa tämäkin voi kuitenkin olla ihan toivottu efekti, ja lisäksi tähän voi myös itse vaikuttaa. Aivan telepäässä kuvatessa tausta sumenee mielestäni todella nätiksi, vaikkei nyt tietenkään niin hienoksi kuin jollakin laadukkaammalla telezoomilla.

233 mm, f/5.6, 1/500 s, ISO 400.

Kuvanvakaajasta huolimatta kuvaajan käsi saattaa joskus täristä niin, että kuva hitusen heilahtaa, hups. 160 mm, f/5.6, 1/125 s, ISO 400.

Polttoväli on erittäin käytännöllinen, ja melko laaja. APS-C-kennon kameralla 55-250mm vastaa täysikennoisen kameran 88-400mm:stä. Sillä saa oikein hyvin ikuistettua kaukanakin olevia kohteita, esimerkiksi juurikin lintuja tai muita villieläimiä (ja tietty myös vapaana juoksentelevan koiran). Sillä voi kuitenkin kuvata myös melko lähellä olevia kohteita. Toisinaan kaipaisin 100mm lisää, mutta lähinnä silloin, kun olen lintuja yrittänyt kuvailla.

Kuvaaminen tuntuu tällä todella vaivattomalta jatkuvan jalkazoomin käytön jälkeen, joten iso plussa käytännöllisyydestä.

Zoomatessa putki pitenee, mikä tuntuu joillekin olevan elämää suurempi asia, mitä olen objektiivien arvosteluja lukenut. Minua se ei kuitenkaan haittaa, ainakaan niin kauan kuin linssi pysyy edes hiukan järkevissä mitoissa. Lisäksi tämä linssi on niin kevyt, ettei sitä ole vaikeaa kannatella ääripäässäkään.

Kuvanlaatu on yllättävän hyvää, ja olen siitä(kin) positiivisesti yllättynyt. Olin varautunut siihen, että varsinkin 250mm päässä kuvat voivat olla jo aikamoista suhrua, mutta turhaan. Kuvanlaatu ei ole mitään erinomaista, mutta silti oikein hyvää, koko polttovälillä. Värientoisto on myös hyvä. Värit näkyvät kirkkaina ja selkeinä, ja kontrastia on sopivasti.

Lähin tarkennusetäisyys on 85 cm. Loittorenkaan kanssa etäisyys pienenee huomattavasti, ja itseasiassa tämä objektiivi saattaa loittorenkaan kanssa olla jopa parempi makroiluun, kuin 85mm.
(Silti kuitenkin nyt kokeiluideni perusteella voin sanoa, että ihan ehdoton ykkönen loittorenkaan kanssa on 35mm-linssini. Se tarkentaa TODELLA lähelle.)

250 mm + EF 12 II loittorengas, f/8, 1/500 s, ISO 100.

250 mm, f/5.6, 1/250 s, ISO 400.

250 mm, f/5.6, 1/400 s, ISO 400.

152 mm, f/5, 1/160 s, ISO 1600.

55 mm, f/4, 1/250 s, ISO 100.

135 mm, f/5, 1/500 s, ISO 400.

55 mm, f/4, 1/200 s, ISO 400.

Hoidossa olleet amerikanbulldogit. 70 mm, f/4.5, 1/800 s, ISO 400.

135 mm, f/5, 1/800 s, ISO 400.

Uusia koirakavereita; sheltti Pyry ja collie Niilo. Toinen shelttituttavuus Rontti puuttuu kuvasta. 250 mm, f/5.6, 1/640 s, ISO 200.

135 mm, f/5, 1/800 s, ISO 100.

Oliko tästä arvostelusta hyötyä? Mitä mieltä olitte kuvista? :)

Voikukkia ja Canon EF 85mm f/1.8 USM

Tämä postaus pitää sisällään ensisijaisesti mielipiteeni ja kokemukseni uudesta objektiivistani, Canon EF 85mm f/1.8 USM:sta. Alkuun käyn lisäksi pikaisesti kuulumisemme läpi. Jollet halua lukea lätinöitäni, rullaa suoraan postauksen loppuun katsomaan kuvat! :)

Olen tällä hetkellä lomalla, ja minulla on tämän viikon aikana ollut runsaasti aikaa tehdä kaikenlaista mukavaa. Sää on ollut todella hyvä koko viikon. Olemme joka päivä lenkkeilleet Tuitun kanssa oikein urakalla, niin hihnalenkkejä, kuin metsä ja -peltolenkkejä ilman hihnaakin. Löysimme ihan lähistöltämme upean voikukkapellon, jossa olemme pyörineet lähes joka päivä ottamassa kuvia.

Sitten siihen itse objektiivin arvosteluun. Minkälaiseksi linssiksi se nyt onkaan sitten ensivaikutelmaltaan osoittautunut, näin muutamien käyttökertojen jälkeen? Hyväksi, valovoimaiseksi teleksi, joka on oikein hyvä ulkokäyttöön jonkin matkan päässä juoksentelevaa koiraa kuvatessa. Kuvanvakaajan puuttuminen tuo hiukan haasteellisuutta kuvaamiseen. Petyin erittäin nopeaksi kehuttuun tarkennukseen - se oli ihan yhtä hidas kuin 35-millisessäni. Pääasiassa objektiivi on kuitenkin ollut mielestäni hyvä, etenkin hintaansa nähden. Vielä kun tästä pikkuhiljaa opin paremmaksi kuvaajaksikin, niin opin hyödyntämään objektiivieni ominaisuuksiakin paremmin :)

f/1.8, 1/125 s, ISO 100.

f/2.8, 1/1000 s, ISO 100.

Hintaa objektiivilla oli vajaa 400 euroa, mikä on ollut minun mielestäni oikein hyvä hinta laatuun nähden. Lisäksi objektiivi on melko kevyt ja pienikokoinen. Se on myös jämäkän oloinen (ainakin minun käteeni).

Kuvanvakaajan puutteen huomasi kyllä heti. Sitä kuvanvakaajaa ei osaa huomata ja arvostaa (tai no, minä en osaa) silloin, kun objektiivissa sellainen on ja sillä on tottunut kuvaamaan, mutta nyt sen puuttumisen huomasi heti. Ei onnistuneita kuvia kuitenkaan mitenkään vaikeaa ole saada, hitusen haastavampaa vain. Ns. "normaaleja" suljinaikoja käytettäessä ja hyvässä valossa kuvat harvemmin epäonnistuvat. Auringonlaskussa kuvatessa oli jo hiukan haasteellisempaa saada tärähtämättömiä kuvia.

Tarkennus ei minun mielestäni ole mikään supernopea, vaikka olen sitä sellaiseksi kuullut kehuttavan tässä linssissä. Itseasiassa suoraan kohti liikkuvaan kohteeseen tarkentaminen osoittautui lähes mahdottomaksi. Tämä saattaa tosin olla kuvaajan omista "taidoista"kin kiinni (köh). Lisäksi tietty kameran runko vaikuttaa tähän asiaan aika paljon, jollakin 5D Mark III:lla tarkennus varmasti toimisi paljon nopeammin.
Automaattitarkennus ei onneksi lähde juurikaan vaeltelemaan, mitä taas 35-milliseni tarkennus tekee melko usein. Moottori on hiljainen, kuten USM:in pitäisikin olla.

Bokeh on todella pehmeää ja kaunista. Se ei ole kulmikasta ja kuvasta erottuvaa, vaan nätisti kuvan taustalle sulautuvaa, eikä pistä ensimmäisenä silmään kuvaa katsottaessa. Tietyillä asetuksilla tausta näyttää siltä, kuin sitä olisi jälkikäteen sumennettu. Tämä on ehdottomasti mielestäni linssin paras puoli!

Kuvaa ei ole pehmennetty jälkikäteen. f/2.8, 1/2000 s, ISO 100.

Valovoimaa on rutkasti, ja suurin aukko on 1.8. Tämä on tietenkin aina positiivinen puoli. Pienin aukko on 22. Kirkkaassa päivänvalossa kuvat ylivalottuvat jostakin syystä helpommin tällä kuin toisella objektiivillani, vaikka aukko olisi sama.

Polttoväli on todella hyvä telekäyttöön croppikennoiseen kameraan, kuten 700D:ni. Tällä on myös jotenkin helpompi rajata kuvaa itse kuvanottohetkellä kuin 35-milliselläni, eikä kuvia tarvitse jälkikäteen leikata niin usein.
Polttoväli on hyvä myös sisäkäyttöön, jos haluaa kuvata jotakin yksityiskohtaa ja tuoda kohteen lähelle (esim. minä olen kuvannut lähi- ja kasvokuvia kissastamme, löydettävissä täältä).

Lähin tarkennusetäisyys on ainakin objektiivi.info:n mukaan 85 cm, joka tuntuu välillä vähän liian pitkältä matkalta, mutta toisaalta, kaukokuvausta vartenhan minä tämän ostinkin.

Kuvanlaatu on hyvää, muttei yhtä hyvää kuin 35-milliselläni.

Värientoisto on paljon huonompi kuin toisessa linssissäni - sen huomasin heti ensimmäisestä kuvasta. Värit eivät näy läheskään yhtä kylläisinä, ja kontrasti on huomattavasti vaisumpi. Lisäksi kuvat ovat sävyltään jotenkin hiukan cyaaneja. Näitä onneksi kuitenkin saa jälkikäsittelyllä korjattua. 

Tätä linssiä on useasti kritisoitu isompia aukkoja käytettäessä ilmenevästä kromaattisesta aberraatiosta (Ca, kontrastisten rajapintojen, esim. mustan ja valkoisen raja, muuttuu magentan ja cyaanin väriseksi). Todella kirkkaassa päivänvalossa täysin pilvettömällä säällä kuvatessa minäkin huomasin tämän seikan, kun siihen aloin huomiota kiinnittämään. Tätä ongelmaa on huomattavasti vaikeampaa korjata jälkikäsittelyllä, ellei peräti mahdotonta. Onneksi se on kuitenkin, ainakin minulla, ollut toistaiseksi todella vähäistä. Jollei ca:ta todella lähde kuvasta etsimällä etsimään, ei sitä edes huomaa.

Tässä kuvassa on ihan hitusen verran ca:ta havaittavissa mm. valkoista turkkia vasten näkyvien voikukan lehtien reunoilla. f/2.8, 1/1000 s, ISO 100.

85mm:n ja loittorenkaan yhteistyötä. f/5.6, 1/800 s, ISO 100.

Canon EF 12 II -loittorenkaan kanssa tämä objektiivi tarkentaa huomattavasti lähemmäs, kuin ilman loittorengasta. Tarkennuspiste on kuitenkin välillä hiukan hakusessa, mutta luulisin, että se johtuu vain minun taitamattomuudestani. Opettelen vasta tämän yhdistelmän käyttöä, enkä osaa siitä vielä sanoa sen enempää. Lisää kuvia löytyy täältä, 14 ylintä on otettu tällä. Lisäksi tarkoituksenani olisi kokeilla loittorengasta myös muiden objektiivieni kanssa.

Tällä hetkellä pikkuriikkisessä kameralaukussani kulkevat juuri ja juuri sinne mahtuvat kamerani, molemmat objektiivini sekä loittorengas. Kameran nokalla on nyt jatkuvasti tämä uusi 85mm, ja kuvailen mahdollisimman paljon sillä. Kuten jo alkuun mainitsin, nämä olivat ensikokemukseni tästä objektiivista tämän viikon aikana kertyneiden kuvauskertojen perusteella. Jatkoa on luvassa :)

f/2.2, 1/2000 s, ISO 100.

f/2.2, 1/2000 s, ISO 100.

Tuittu ja Tuitun jänismäinen ikivirne. f/2.8, 1/400 s, ISO 100.

f/2.8, 1/1000 s, ISO 400.

Linssiheijastus voi joskus olla ihan kiva juttu, mutta ei silloin, kun se on isona mollukkana keskellä kuvattavaa kohdetta... No, hankintalistalta löytyvät vastavalosuojat ja pyöröpolarisaatiosuodin. f/2.8, 1/1000 s, ISO 400.

f/2.8, 1/1600 s, ISO 800.

f/1.8, 1/160 s, ISO 100.

f/2.2, 1/250 s, ISO 200.

Oliko tästä arvostelusta hyötyä? Onko joku muukin harkinnut tämän linssin ostamista? Mitä mieltä olitte kuvista? :)