Sigma 24mm f/1.4 Art DG HSM

Hyvää alkanutta vuotta! Tässä tulee hieman kattavampi mielipiteeni ensimmäisestä uuteen kameraani hankkimastani objektiivista, Sigma 24mm f/1.4 Art:sta. Joitakin seikkoja kerroinkin jo vuosi takaperin, juuri vasta tämän linssin ja uuden kamerani hommattuani.

Hintaa objektiivilla oli ehkä noin 400 euroa ? Ostin linssin siis käytettynä yhdessä Nikonin kameran rungon kanssa samalta myyjältä, joten en ihan tarkalleen muista hintaa. Mielestäni hinta on kuitenkin todella kohtuullinen kuvanlaatuun ja valovoimaan nähden. Sen sijaan objektiivin hintaa uutena (n. 700 €) en välttämättä maksaisi, vaan kenties hommaisin ennemmin jonkin laajakulma-zoomin hieman pienemmällä valovoimalla tms. Tämä on kuitenkin kiinteän polttovälin objektiivi, mikä rajoittaa kuvaustilanteita jonkin verran, ja lähes yhtä hyvällä kuvanlaadulla voisi samaan hintaan saada jonkin käytännöllisemmänkin linssin. Sen sijaan, jos löytää suht edullisesti vaikkapa käytettynä, kuten minä, kannattaa ehdottomasti harkita ostamista.

Paino ja koko: painoa objektiivilla on superkuva.fi:n mukaan 665g. Tästä ei mitään erikoista 

sanottavaa, mielestäni linssi on vielä hyvinkin kevyt. Kuitenkin painoa on sen verran, että tuntee sen olevan kunnon laatua, eikä mitään pilipali-muovia. Tuntee siis käsissään hyvinkin kannattelevansa jotakin, mutta kädet eivät väsy monenkaan tunnin käytön jälkeen. Kooltaan tämä Sigma on passeli - melko pieni verrattuna vaikkapa Art-sarjan pidemmän polttovälin muotokuvaobjektiiveihin. Kulkee helposti ja vaivatta mukana omassa säilytyspussukassaan, jossa tosin ei ole (ainakaan minun versiossani ei ole, onhan se toki saattanut jäädä edelliselle omistajalle) minkään sortin kantokahvaa tai remmiä.

Tarkennus saa miinusta - AF sahaa, ja tarkentaa aina lopulta kuvattavan kohteen taakse. Mitä olen eri keskustelupalstoilta lukenut, niin tämä vaikuttaisi olevan melko yleinen Sigman linssien ongelma. Koitin hienosäätää tarkennusta eri tavoilla, niin plussalle kuin miinuksellekin, mutta siitä ei ollut hyötyä. Lopulta kuitenkin löysin kamerastani jonkin aivan ihmeellisen automaattitarkennuksen asetuksen, jollaisesta en ollut kuullutkaan, ja kokeilin sitä. Se toimi, jotenkin. Sain linssin tarkentamaan noin viidellä kerralla kymmenestä kuvattavaan, kun aiemmin se oli tarkentanut joka kerta sen taakse. Sain siis asiaa ainakin hiukan parannettua. Kuitenkin, ostin tämän linssin ensisijaisesti maisemakuvausta varten, joten ko. ongelma AF:n kanssa ei ole mikään ongelma objektiivin varsinaisessa käyttötarkoituksessa. Muutenkin tarkennan lähes aina käsin.
AF:ään ei siis tämän objektiivin suhteen ole luottamista. Lisäksi olen huomannut, että hämärässä kuvatessakaan ei tarkennukseen kannata luottaa, ei edes vaikka tarkentaisi manuaalisesti - usein kohteesta jokin osa jää siitä huolimatta epätarkaksi, yleensä lähellä kuvan reunoja (esim. jalkaterät). Tämä on jo monesti tuottanut harmaita hiuksia minulle, kun olen jälkikäteen jonkin kuvauskeikan jälkeen editoinut kuvia, ja huomannut, että kohteen jalat ovatkin jääneet pehmeiksi... Eikä kyse ole siis liian suuresta käytetystä aukosta tai muustakaan vastaavasta, vaan siitä, että kuva vain etenkin hämärissä olosuhteissa pehmenee reunoilta ikävästi.
HSM eli Hyper Sonic Motor -tarkennusmoottori on hyvin hiljainen, kuten kuuluukin olla.
Lähin tarkennusetäisyys on 25cm. Toisinaan kaipaisi näin laajakulmaisella linssillä lähemmäskin kohdetta pieniä kohteita kuvatessa, mutta eipä tämä miksikään macrolinssiksi ole tarkoitettukaan.

Valovoimasta tulee kehuja ja pisteitä tälle optiikalle! Suurin aukko on 1.4, ja näin suurella aukolla todellakin on hauskaa leikkiä ja saada vaikka minkälaista tyyliteltyä ja pehmeää jälkeä aikaiseksi. Tämä myös mahdollistaa sen, että niin bokeh kuin DoF (eli Depth of Field, taustan sumennus) ovat todella pehmeitä, sulavia, ja kaunista katseltavaa. Objektiivin ehdottomasti paras ominaisuus, jota jää kyllä kaipaamaan, jos tästä pieniaukkoisempaan vaihtaa. Tai ainakin minä jäisin kaipaamaan, kun olen tällainen, että tykkään leikitellä suurilla aukoilla ja pidän suuresta syväterävyydestä kuvassa.

Pienin aukko objektiivissa on 16, ja tällä saa hyvää ja terävää jälkeä maisemia kuvatessa.

Tämä otettu suurimmalla aukolla, eli 1.4:llä. Kuten näkyy, niin näin suurella aukolla saa aikaan helposti esimerkiksi hauskasti tyyliteltyjä muotokuvia.

Värientoisto ja kylläisyys, kuvanlaatu; tästä plussaa. Värientoisto on melko hyvää ja kylläistä, eikä jälkikäteen editoidessa juurikaan tarvitse värikylläisyyttä lisätä, ellei haeta sitten liioitellun värikästä efektiä kuviin. Kuvanlaatu on lähes aina ja joka tilanteessa hyvää, jopa veitsenterävää. Paitsi siellä kuvan aivan reunoilla, ja hämärässä sisällä kuvatessa. 

Polttoväli on kiinteä 24mm, joka on ihan hyvä maisemakuvaukseen, sekä tyyliteltyyn
muotokuvaukseen, jossa halutaan saada tarkoituksella kohteesta vääristynyt suhteiltaan. Sisätiloissa kuvaaminenkin onnistuu, sillä ahtaaksi tätä ei missään nimessä voi kutsua. Kuitenkin itse huomasin jo heti alkuun kaipaavani vieläkin laajempaa laajista, jossa maisemakin muuttuu jo selkeäksi hieman vääristyneeksi panoraamaksi. Puhumattakaan sitten niistä potrettikuvista, joista saisi todella laajakulmaisella objektiivilla vielä tyylitellympiä. Kenties hankinkin joskus tulevaisuudessa, kun olen tositosi rikas (huom., kun :D), jonkin vielä laajakulmaisemman linssin, jopa ihan fisheyen, tai laajakulmazoomin. Tämäkin on kuitenkin todella hyvä laajakulmaobjektiivi polttoväliltään, ja oikein mainio maisemakuvaukseen, enkä kadu ostoani. Olen vain alkanut himoita juurikin sellaisia todella laajoja kuvakulmia, ja niitä tämä linssi ei ihan tarjoa, joten kenties joskus hankin sen fisheyen.

Tämä kuva napattu objektiivin pienimmällä mahdollisella aukolla, eli 16:lla. Itse ainakin olen maiseman kokonaisvaltaiseen terävyyteen ja taivaan hentojen pilvijuovienkin hyvin erottumiseen hyvin tyytyväinen.

Käyttö onkin juuri polttovälin vuoksi toisinaan hieman rasittavaa - linssi ei ole niin laaja kuva-alaltaan kuin voisi olla ja toisinaan tahtoisi, mutta kuitenkin taas kohteet näyttävät olevan todella kaukana, joten pienen kohteen kuvaaminen ei läheltäkään oikein onnistu. Lähin tarkennusetäisyys on 25 cm. Olen käyttänyt tätä ulkomaanreissuillani yleislinssinä sen kevyen painon ja helpon liikuteltavuuden vuoksi - Sigman 85mm ja 120-300mm -linssini ovat niin painavia ja kookkaita, etten niitä pitkin poikin vaeltaessa mielelläni mukana raahaa. Muutenkin ne ovat monissa tilanteissa liian ahtaita. Kuitenkaan tämä objektiivi ei ole se mikään paras linssi "yleiskäyttöön", juurikin tämän kappaleen alussa mainittujen seikkojen vuoksi, mutta toisaalta, hyvälaatuiset yleisobjektiivit maksavat taas useita tuhansia. Tarkoitukseensa, laajakulmakuvien ottoon, tämä putki on hyvä, ja kuvanlaadussa ei ole mitään valittamista, vaan isoimman murheen omassa käytössäni muodostaa juurikin polttoväli. Kuitenkin, jos vain jaksan 85-milliseni raahata myös mukanani, kuten Islannissa, tilanne helpottuu huomattavasti!
Hetki sitten kuitenkin ostin, jälleen käytettynä, Sigman vanhemman 24-70mm f/2.8 Macro -linssin uudeksi yleisputkekseni. Se maksoi vain vaivaiset 150 euroa, joten olen tuumannut, että sen tuoma käytännöllisyys on varmasti rahan arvoista, vaikka kuvanlaatu ei olisikaan aivan priimaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään halpisobjektiivi, vaan aikanaan se on ollut hyvinkin laadukas putki, ja itse olen tyytyväinen sen kuvanlaatuun, mitä toistaiseksi olen sitä testaillut. Saa nähdä, tuleeko ko. putki korvaamaan tämän Sigman nyt käytössäni täysin, mitä hieman epäilen, ainakin yleis- ja reissukäytön osalta.

Kuvanvakaajaa objektiivista ei löydy - se on hieman omituista mielestäni, kun ottaa huomioon, että kyseessä on kuitenkin Art-sarjan linssi. Itseäni tämä ei kuitenkaan ole haitannut, sillä en ole havainnut minkäänlaista kuvien tärähtelyä käsivaralta otettaessa. Kuitenkin, koska muutoinkin kuvaan oikeastaan aina ilman jalustaa, käytän sellaisia suljinaikoja, ettei kuvan pitäisikään kovin helposti tärähtää (1/160 s ja siitä ylöspäin). Hitaammilla suljinajoilla siis tarvinnee jalustaa. Koska polttoväli on niin lyhyt, ja putki suhteellisen pienikokoinen ja kevyt, auttavat nämäkin seikat siihen, ettei kuvanvakaaja ole niin välttämätön varuste kuin vaikka teleobjektiiveissa. Sen puutteesta ei siis miinusta oikein voi antaa, kun ei ole sellaista edes tarpeelliseksi kokenut.

Sääsuojausta ei linssissä myöskään ole. Kuitenkin Islannissa tihkusateessa Skógafossia kuvatessa se tuntui pitävän kosteuden ulkopuolellaan ihan hyvin - siis ainakin siltä tuntui. Sitähän ei tiedä, menikö tihkua jonnekin syvälle linssin rakenteisiin, mutta ainakin se on toiminut moitteettomasti reissun jälkeenkin (sitä huonoa AF:ää ja hämärässä kuvattujen kuvien reunojen pehmenemistä lukuunottamatta, jotka ovat vain tämän objektiivin ominaisuuksia), ja tästä on jo vuosi aikaa, joten uskon, että pientä kosteutta objektiivi kykenee kyllä torjumaan. Kaatosateessa tai hiekkamyrskyssä sitä ei ehkä kannattane käyttää, mikäli joku nyt sellaisessa tilanteessa kuvaamista on suunnitellut tekevänsä.

Summa summarum eli lopputulema: Sigman 24-millinen kiinteäpolttovälinen, erittäin suuren f/1.4 -aukon Art-sarjan objektiivi on hyvä, kevyt ja tarkka linssi maisemien ikuistamiseen. Jälki on nättiä, terävää, värit kylläisiä ja kontrasti kuvissa hyvä (joskin itse tykkään jälkikäsitellä kuviani ja lisätä vieläkin enemmän kontrastia, mutta nämä ovat makuasioita). Yleiskäyttöön ei tästä linssistä ole, sillä pienet tai kaukana olevat kohteet näyttävät - luonnollisesti, kun on laajakulmasta kyse - olevan vieläkin pienempiä ja kauempana kuin ovatkaan. Eli siis niin sanotusti "kohteen lähelle" ei tällä pääse. AF eli automaattitarkennus ei tahdo pelittää, kuten Sigman linsseissä muutenkin yleisesti ongelmana on. Tällaisella putkella kuitenkaan harvemmin kuvataan mitään nopeatempoista actionia, jossa sitä AF:ää tarvitsisi, joten sen huonohko toimivuus ei tässä optiikassa ole se suurin heikkous. MF toimii kuitenkin aina. Isoimmaksi heikkoudeksi mainitsisin sen hämärässä sisällä kuvaamisen. Suuri aukko mahdollistaa kuvaamisen hyvinkin heikossa valaistuksessa, mutta mitä suurempaa aukkoa käyttää, sitä pehmeämpää on jälki kuvan reunoilla. Ja vaikka aukkoa pienentäisi, sumenee kuva reunoja kohden silti. Yhdessä tämän seikan, AF:n niskuroinnin, sekä sääsuojauksen ja kuvanvakaajan puuttumisen kanssa en maksaisi itse tästä linssistä sen hintaa uutena, eli sitä n. 700 euroa. Mielestäni yhtä hyvää jälkeä tekeviä objektiiveja löytää halvemmallakin. Sen sijaan jos sen hieman edullisempaan hintaan jostakin löytää, ja nimenomaan tällaiselle laajukulmalinssille olisi paljon käyttöä, niin silloin tämä on ehdottomasti kannattava sijoitus. Itse tulen mitä todennäköisimmin yleiskäytössä korvaamaan tämän ostamallani käytetyllä Sigma 24-70mm f/2.8 Macrolla (eli vanhemmalla 24-70mm-mallilla), sillä omassa käytössäni se käytännöllisyys kuitenkin ajaa suuren aukon yli. Etenkin, kun siitä suuresta aukosta ei ole edes hämärässä (sisällä kuvatessa) iloa. Hämärässä ulkona maisemia kuvatessa putki voisi toimiakin paremmin, ja mielestäni esim. tuo ylempänä oleva auringonlaskun aikaan otettu kuva jostakin putkikasvista näyttää todella hyvältä, mutta koska itse en oikeastaan koskaan kuvaa ulkona hämärän aikaan, en tästä ominaisuudesta hyödy. Tähtitaivasta/revontulia kuvaavalle voisi tämä linssi olla hyödyllisempi. En kuitenkaan ainakaan vielä aio tästä objektiivista kokonaan luopua, ja kenties säästänkin tämän juurikin niitä hetkiä varten, kun tahdon ottaa oikein laadukkaita maisemakuvia, tai leikitellä syväterävyydellä muotokuvissa. Lisäksi kevättalvella suuntaamme Lappiin reissulle, joten todennäköisesti silloin nappaan tämän mukaan - jos vaikka sattuisi bongaamaan revontulia.

Ensikosketus uuteen Sigma 85mm f/1.4 Art-putkeen / Keke, photoshoot 12.1.

Erittäin pitkän ja tuskaisen pohdinnan jälkeen päätin vihdoin ja viimein ostaa uuteen kameraani muotokuvauslinssiksi Sigman uuden version 85mm f/1.4:stä, joka on osa Sigman Art-sarjaa. Pähkäilin pitkään tämän ja vanhemman Sigman 85mm f/1.4:n välillä, sillä vanhempaa mallia löytyi huomattavasti halvemmalla, käytettynä tietty (n. 500 € vs n. 1070 €). Hintaero on niin suuri, että mietin, onko mitään järkeä ostaa tuota uudempaa versiota, onko se muka niin paljon parempi. Yksi vaihtoehtoni oli myös Nikkor 85mm f/1.8G, joka olisi myös ollut Sigman Art-linssiä paljon edullisempi, ja niin oikeastaan sitä vanhempaakin mallia. Kuitenkin Sigman linssien iso aukko houkutti, sekä Art-mallin kehuttu piirto, kuvanlaatu ja tietty se, että se on näistä vaihtoehdoista uusin.

Selailin Flickrissä kaikilla näillä otettuja kuvia, ja vaikka Nikkor 85mm f/1.8G:n jälkeä oli kehuttu todella hyväksi ja sen kromaattista aberraatiota lähes olemattomaksi, löysin niin huonolaatuisia tällä linssillä otettuja kuvia, jotka olivat täynnä CA:ta, että hylkäsin sen. Canonin 85mm f/1.8 USM:ssa minua oli eniten ärsyttänyt sen tapa vääristää värejä (kuvat olivat todella usein hieman cyaaneja), sekä se CA:n määrä, joten tuumasin, että vaikka se hyvä linssi onkin, en enää halua halvan hinnan houkuttelemana kärsiä sen huonoista puolista.

Nikkor 85mm f/1.4:ää en edes harkinnut, sillä sen erot Sigma Art:iin ovat melko minimaalisia, ja kuitenkin hintaeroa on jo n. 700 €. Jos olisin sellaisen löytänyt käytettynä, hieman edullisempaan hintaan kuin Sigman, olisin ostanut sen. Kolusin kuitenkin nettikirppareita ja kamerafoorumeita kolmen viikon ajan joka päivä, löytämättä sitä, enkä myöskään Sigmaa. Nämä objektiivit ovat vielä niin uusia ja hyviä, ettei niitä ole juurikaan käytettynä myynnissä.

Koska minulla oli tulossa sovittu "kuvauskeikka" kaverini kanssa perjantaina, ja halusin ehdottomasti ottaa nuo kuvat kunnon muotokuvauslinssillä, minun oli tehtävä päätös, en voinut jäädä odottamaan, josko näitä objektiiveja joskus tulisi ehkä myyntiin käytettynä. Valitsin Sigman Art-version, ja ostin sen uutena Superkuva.fi:stä. Tulin siihen tulokseen, että sen paremmuudesta vanhempaan malliin verrattuna kannattaa maksaa, ja jos joskus jostakin syystä päättäisin myydä sen, saisin sen myytyä todennäköisemmin, ja parempaan jälleenmyyntihintaan.
Objektiivi saapui viime torstaina, ja perjantaina nappasin sen mukaani, kun lähdin kuvaamaan kaverini pientä welsh corgi cardigan -pentua, Kekeä!

Näissä kahdessa kuvassa ei AF ole osunut ihan nappiin...

Vielä vähän käsitellympi versio tuosta ylemmästä kuvasta!

Takanani on nyt vasta yksi kokemus Sigma 85mm f/1.4 Art -objektiivin kanssa, mutta voin nyt jo sanoa, että wau! Aivan ihanaa jälkeä täydellä aukolla! Kohde on veitsenterävä, ja tausta sumentuu todella kauniisti. Värientoisto on kylläistä, värit oikean sävyisiä, kontrastia kuvissa on sopivasti, eikä CA:sta ole tietoakaan (paaitsi ehkä hieman noiden sivusta otettujen kuvien risuissa ja ruohoissa valkoista lunta vasten, mutta todella pientä sellaista, ja mikä tärkeintä, pääkohteessa itsessään ei näy mitään). Tämä putki vaikuttaa oikein passelilta valinnalta muotokuvaukseen. Automaattitarkennusta on haukuttu melko paljon, ja sen ajoittaisen toimimattomuuden huomasin kyllä itsekin vilkasta koiranpentua kuvatessani (kaikki postauksen kuvat on otettu AF:llä). Hieman joidenkin kuvien kohdalla harmitti, ettei AF ollut toiminut, mutta koska ylivoimaisesti suurin osa kuvista osui kuitenkin ihan nappiin, ei minulla kovin pahaa sanottavaa vielä tämän ensimmäisen kokemukseni perusteella AF:stä ole, saatika mistään muustakaan.
Kovin painavaksi putkeksi tätä on myös moitittu, ja kyllähän tämä noin 1100g painollaan onkin vähän tukevampi keskiverto-muotokuvausputkea, mutta itseäni paino ei kyllä vaivannut lainkaan. Jaksoin oikein hyvin ottaa lukuisia kuvia Kekestä ilman, että olisin huomannut käsieni väsyvän lainkaan, enkä minä ole kovinkaan lihaksikas ihminen :D mutta se vaikuttanee asiaan paljon, millä on tottunut kuvaamaan. Kyllä se edellisen kamerani objektiiveihin verrattuna on todella painava, mutta uuden kuvauskalustoni myötä olen jo tottunut siihen, että painoa on jonkin verran. Eikä tämä ole mitään verrattuna Sigman 120-300mm f/2.8 -objektiiviini, joka painaa kameran kanssa jo yli neljä kiloa. Olin jonkin verran käynyt sitä testailemassa ennen tämän hankkimista, joten uskoisin, että olen siitä saanut hieman tuntumaa näiden laitteiden painoon.

Kirjoitan tästä laajemman arvostelun, kunhan saan kunnolla tuntumaa tähän objektiiviin, ja olen päässyt testaamaan sitä erilaisissa olosuhteissa. Lemmikkien (ja toki myös ihmisten) muotokuvaus tulee kuitenkin olemaan varmasti 99% se, mihin tätä linssiä käytän. Keken kuvaaminen oli todella kivaa, ja tahtoisinkin jatkossa pyrkiä panostamaan yhä enemmän nimenomaan lemmikkikuvaukseen, ja kenties tehdä juuri siitä sen oman alani.

Uusi vuosi ja uusi kalusto!

Hyvää uutta vuotta 2018! Allekirjoittanut päätti sitten päättää edellisen vuoden uusimalla koko kuvauskalustonsa kertarysäyksellä. Olen haaveillut täysikennoisesta kamerasta aina siitä lähtien, kun olen järkkäreillä alkanut kuvaamaan (vuodesta -14?), mutta olen jostakin syystä uskotellut itselleni, ettei minulla koskaan tulisi olemaan siihen ja päälle vielä hyvälaatuisiin objektiiveihin koskaan varaa. Joulukuun alussa havahduin siihen, että olenkin tässä vuosien varrella saanut ihan mukavasti säästöjä kerrytettyä, ja koska uuden työni (kyllä, olen tätä nykyä valokuvausliikkeessä töissä!) myötä on jälleen kuvausintoni ottanut kunnolla tuulta siipiensä alle, ajattelin, että no hitto, miksei. Lisäksi Canon EOS 700D:nikin alkoi jo olla käytetyn ikäinen - ei missään nimessä vanha, eikä kulunut, mutta sen ikäinen, että onhan sillä jokuset kuvat räpsitty. Päätin siis kerrankin todella tuhlata itseeni, ja hetken kameroiden vertailun ja nettikirppareiden koluamisen jälkeen päädyin ostamaan käytettynä (shuttercount n. 2k, eli siis voiko sitä juurikaan edes käytetyksi sanoa) Nikon D810:n. Samaan syssyyn ostin samalta myyjältä ensimmäiseksi uudeksi objektiivikseni Sigma 24mm f/1.4 Art DG HSM:n. Olin jo päättänyt, että nyt ostan hyvän, täysikennoisen kameran. Samoin olin päättänyt, että ostan jatkossa vain oikeasti laadukkaita, valovoimaisia ja varmasti käyttöön tulevia linssejä. Ei enää pelkän hintalapun tuijottamista laadun kustannuksella.
Kaikki tämän postauksen kuvat otettu uudella kamerallani sekä Sigman 24mm-linssillä.

Sigma 24mm f/1.4 Art. Kuvat otettu 1.4 -aukolla.

Sain kyseisen kameran ja objektiivin todella edulliseen hintaan, etenkin, kun ottaa huomioon, kuinka vähän käytettyjä ne olivat. Kaikki suojat, tulpat, kantohihnat, objektiivin suojapussi, johdot ja muut, mitä mukaan kuului, olivat mukana. Lisäksi sain kaupanpäälle UV-filtterin ja vastavalosuojan tuohon objektiiviin. Iso kiitos siis tälle myyjälle näistä, koin kaupat erittäin hyviksi!

Sitten siihen polttavan kysymyksen pariin - miksi vaihdoin Canonista Nikoniin? Olin alun perin vannoutunut Canonisti, enkä suostunut edellisiin kameroihini ostamaan edes minkään muun merkin objektiiveja, vaikka ne olisivat olleet huomattavasti halvempia. Se oli typerä ajattelutapa. Varsinkin Sigma tekee myös todella laadukasta optiikkaa, ja useissa tapauksissa Sigman vastaava linssi tuottaa jopa parempaa jälkeä kuin merkin "oma" versio. Avarsin siis katsettani myös muun merkkisiin objektiiveihin, ja aloin kyseenalaistaa myös kameramerkkiä. Olin jo jokunen vuosi sitten kiinnittänyt huomiota siihen, että usein ammattikuvaajat (etenkin luontokuvaajat) käyttävät useammin Nikonin kuin Canonin kameroita. Kenties vain kuvittelin, kenties olen väärässä, en varsinaisesti koskaan tehnyt asiasta mitään oikeaa tutkimusta, mutta tällaisen havainnon tein ihan sattumalta. Aloin vertailemaan mm. cameradecision.comin kautta Canonin ja Nikonin vastaavia malleja keskenään, ja heti huomioni kiinnittyi siihen, että Canonin kamerat olivat aina kalliimpia. Ja siitä huolimatta Nikonin mallit olivat yleensä parempia; nopeampia, enemmän tarkennuspisteitä, parempi kohinansieto, parempi kuvanlaatu. Tuumin, että taidanpa vaihtaa Nikoniin. Tietty se tarkoitti myös sitä, että joudun uusimaan kaikki putkeni, mutta olisin joka tapauksessa vanhoista Canonin putkistani säästänyt ainoastaan 35mm f/2 IS USM:n, joten tilanne olisi ollut aivan sama, vaikka olisin ostanut uuden Canoninkin.

Näin päädyin siis vaihtamaan kameran merkkiä, ja malli taas tuli ikään kuin luonnostaan. Pohdin Nikonin D500, D750, D810, sekä D850 -mallien välillä jonkin aikaa, mutta olin jo oikeastaan päätökseni tehnyt, vertailin malleja vain maun vuoksi. Ei kroppikennoista, ammattitason kamera, mutta kuitenkin suhteellisen sopuhintainen (eli siis ei mitään kuuden tonnin runkoa), sekä mielellään mahdollisimman nopea. Kun vielä löysin tuon myynti-ilmoituksen, jossa D810:n runkoa myytiin, oli asia sillä selvä. Namikat ovat eri paikoissa kuin Canoneissa ja asetuksien säätö tapahtuu hieman eri tavalla, mikä tuntuu joillekin olevan se pääsyy, mikseivät koskaan vaihda kameramerkkiä, mutta itse en tätä ole kokenut minkäänlaiseksi ongelmaksi; käteni ovat nopeasti saaneet tuntuman Nikonista.

Objektiivien suhteen olin päättänyt, että hankin ehdottomasti laajakulman, muotokuvausobjektiivin, jonka tulisi olla mielellään 85-millinen, sekä supertelen/telezoomin. Joskus myös ehkä jonkun 100-180mm -polttovälin macro-objektiivin, sekä, jos koen sen tarpeelliseksi, ihan 50mm normiobjektiivin tai peruszoomin (joku 24-70mm tms.). Jokaisessa objektiivissa täytyy olla mahdollisimman hyvä valovoima, siitä en enää aio tinkiä.

Laajakulman sain samaan syssyyn kameran kanssa, kuten jo aiemmin kerroin, ja olen ollut todella tyytyväinen sen terävään jälkeen; piirto on todella tarkkaa täydelläkin aukolla. Lisäksi värientoisto ja -kylläisyys on todella, todella hyvä (tämä on mielestäni yksi linssin parhaista puolista), enkä ainakaan vielä ole törmännyt minkään sortin ikäviin värivääristymiin, kuten CA:han. Isoa miinusta objektiivi sen sijaan saa Sigman objektiiveille tyypillisestä automaattitarkennuksen tökkimisestä - linssi tykkää oikein mielellään tarkentaa kuvattavan kohteen taakse. Tarkennuksen hienosäädöllä sain sen kuitenkin pelittämään vähän paremmin. Lisäksi hankin tämän linssin nimenomaan maisemakuvausta varten, joten tämä seikka ei tule sen puolesta olemaan ongelma. Valovoimansa johdosta sillä on mahdollista kuvata mm. tähtitaivasta ja revontulia, ja odotankin innolla, että pääsen testaamaan sitä kunnolla tällaisissa olosuhteissa. Kirjoitan tästä objektiivista kunnon arvostelun, kunhan olen päässyt käyttämään sitä enemmän.

Ostin pari päivää sitten myös seuraavan objektiivin, Sigma 120-300mm f/2.8 EX DG OS APO HSM -telezoomin. Hommaan sille vielä kaveriksi telejatkeen, jonka käytön mahdollistaa suuri valovoima, jolloin saan tästä hyvästä yleistelezoomista myös oikein mainion luontokuvausobjektiivin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Tämänkin linssin ostin käytettynä (Rajalacameralta, hyvin edullisesti), ja onhan tuo malli jo jokusen vuoden vanhakin, ettei sitä enää uutena löydäkään mistään. Uudempi malli tästä maksaa n. 2500 €, joka on sekin melko pieni hinta näin valovoimaisesta 300mm saakka yltävästä telestä, jossa on vieläpä kiinteä aukko koko polttovälillä. Telet, joissa on suuri aukko, maksavat todella paljon, minun kukkarolleni ainakin, joten tämä oli todella hyvä löytö.

Yksi kriteeri zoomien suhteen minulla oli, että ei enää muuttuvia aukkoja. Minulla meni siihen todella pahasti hermot edellisen telezoomini, Canon EF-S 55-250mm f/4-5.6 IS STM:n kanssa. Tietysti ko. objektiivihan on aivan täysi lelu, jota ei voi edes verrata tähän uuteen kolmen kilon järkäleeseeni, saatikka mihinkään muuhunkaan laadukkaaseen putkeen. Kuitenkin sen kanssa touhutessani tiesin jo, kuinka rasittavaa on jatkuvasti vaihtaa kameran asetuksia, kun zoomailee, ja etenkin nopeissa tilanteissa jää moni hyvä kuva ottamatta, taikka sitten vastaavasti kuvat alivalottuvat, kun ei ehdi muuttamaan säätöjä. Tietysti voisihan aina käyttää sitä objektiivin pienempää suurinta aukkoa (kuulostipas tyhmältä) joka tilanteessa, mutta ainakin itse mielelläni käytän aina mahdollisimman suurta aukkoa useimmissa kuvaustilanteissa, ja lisäksi vähänkään huonommassa valaistuksessa se onkin jo lähes pakko. Eihän se kivaa ole, että kuvaa melko hämärässä, ja olisi mahdollista käyttää aukkoa 4, mutta joutuu käyttämään 5.6:ta, jottei tarvitsisi vaihtaa aina asetuksia zoomatessa. Jatkossa tätä ongelmaa ei ole.

Kirjoitan myös tästä objektiivista arvostelun, kunhan olen sitä päässyt kunnolla testailemaan - tähän mennessä olen ottanut vain muutamia testikuvia melko huonossa valaistuksessa.

Sama kuva kuin ylempi, runsaasti cropattuna. Yksi täysikennoisen kameran ehdottomasti parhaita puolia! Ainiin joo, ja tämä kuva on kenties yksi suosikkikuvistani, mitä olen koskaan ottanut. Se johtuu siitä, että tarkensin suoraan kohti juoksevaan Tuittuun manuaalisesti. Käytän oikeastaan aina liikkuvia kohteita kuvatessani automaattitarkennusta, kuten varmasti suurin osa muistakin kuvaajista, sillä käsin tarkentamalla on melko haastavaa saada kohde tarkennettua oikein. Nyt onnistuin siinä täydellisesti, puolivahingossa. Voisi jopa sanoa, että olen hieman ylpeä itsestäni!

Täysikokoinen kenno on kenties ihaninta ikinä. Kun on jo tottunut siihen, ettei kuvasta saa minkäänlaista yli 100% croppia ilman laadun järkyttävää heikkenemistä, tai siihen, ettei ISO-arvoa voi nostaa koskaan yli tuhannen, etenkään keinovalossa, niin tämä on todella ihana muutos! Kuvanlaatu on todella paljon parempi kuin Canon 700D:ssäni, ja oikeastaan ainoa ominaisuus, jota jään siitä kaipaamaan, on 1,6x -kroppikerroin, joka hyödyttää luontokuvauksessa paljon. Kuitenkin uudella zoomillani, telejatke siihen liitettynä, tulen varmasti saamaan yhtä hyvin kaukana olevista kohteista kuvia, huomattavasti paremmalla laadulla, joten tämäkin ominaisuus on jo korvattu.

Tässä hieman ensikosketuksistani uuteen kameraan ja uusiin objektiiveihin, ja kuten jo mainitsinkin, tulen kirjoittamaan kyllä jokaisesta ihan omat postauksensa, joissa kerron kaikesta tarkemmin. Vielä kun saisi edes yhden päivän, jolloin ei sataisi ja olisi harmaata, ja sattuisin vieläpä olemaan vapaalla, niin olisi hyvä. Toivon näiden ihanien joulukuussa otettujen talvipäivän kuvien kelin tulevan takaisin mahdollisimman pian. Hyvää alkanutta vuotta, ihmiset!

Canon EOS 700D

Minulta toivottiin jonkin aikaa sitten arvostelua kamerastani, Canon EOS 700D:stä, joten tässäpä tämä. Pahoittelen, jos tästä arvostelusta jäi puuttumaan jotakin tärkeää. Tätä ei ollut mitenkään helppoa kirjoittaa, mutta yritin kyllä kertoa kaikesta olennaisesta. Jos jokin jäi siis vielä mietityttämään, kysykää ihmeessä!

Tätä ennen minulla oli EOS 1200D, jonka päätin viiden kuukauden käyttökokemuksen jälkeen vaihtaa parempaan, kun varaakin kerran oli. Parannus oli ihan huikea verrattuna hintaeroon. Kuvanlaatu on huomattavasti parempi, tarkennus nopeampi ja tarkempi (vähän objektiivista riippuen), esikatselunäyttö paljon parempi resoluutioltaan, parempi kohinansietokyky, kääntyvä kosketusnäyttö, ja vaikka mitä muuta. Näistä kuitenkin alempana sitten lisää.

Kaikenkaikkiaan EOS 700D on oikein hyvä ja helppokäyttöinen kamera harrastuskäyttöön, jos haluaa ennemmin muistoja, kuin ammattitason valokuvia. Suosittelen erittäin lämpimästi mieluummin säästämään pari satasta ja ostamaan tämän, kuin halvemman 1200D:n. Sen sijaan 600D:stä ei kannata tähän päivittää, jollei halua kuvata videoita, sillä muutoin ominaisuudet ovat lähes identtiset.

35mm, f/2, 1/80 s, ISO 400.

Tiedot:
• 18 mp:n APS-C -kokoinen CMOS-kenno (22.3 x 14.9 mm)
• Prosessori Digic 5
• ISO-herkkyysalue 100-12800 (videokuvauksessa max. 6400), laajennettavissa ISO 25600:aan
• Optinen etsin
• 3" (7,7 cm) kääntyvä LCD-kosketusnäyttö, 1 040 000 pistettä
• 9 tarkennuspistettä (ristikkäistä)
• Max. suljinaika 1/4000 s
• Sarjakuva 5 kuvaa/sek
• Sisäänrakennettu salama
• Objektiivikiinnitys EF ja EF-S
• Yksi korttipaikka (SD(HC/XC))
• Mitat: 133 x 100 x 79 mm
• Paino 580 g
• Ei sääsuojausta
• Julkaistu 2013

(Tiedot koottu Canonin, Verkkokauppa.com:in, Rajalacamera.fi:n, ja Jarjestelmakamera.fi:n sivuilta)

Kameran runko maksoi n. 550 € digitarvike.fi:stä, mikä on mielestäni ihan sopiva hinta. Kameran käsissäpidettävyydestä ja muotoilusta ei ole mitään pahaa sanottavaa, se istuu käteen hyvin ja kaikki namikat ovat sopivissa kohdissa. Painoa ei ole mielestäni yhtään liikaa, ainakaan vähän kevyempien objektiivien kanssa. Kamera on myös melko helppokäyttöinen, jonka vuoksi tämä sopii hyvin ensimmäiseksi järkkäriksi. Ohjelmanvalitsin pyörii 360°, ja manuaaliasetusten lisäksi sieltä on tietenkin valittavissa monille tutut muotokuva, lähikuva, maisemakuva, urheilukuva, ynnä muut automaattiasetukset.

Kenno on 18 megapikselin APS-C -kokoinen CMOS-kenno. Kuvanlaatu on hyvää, mutta ei tietenkään niin hyvää, kuin täyden kennon kameroissa. Itse haaveilen jo nyt täyden kennon kamerasta (5D Mk III:stä), mutta sellaiseen minulla ei tule olemaan varaa ihan lähiaikoina. Tämä kuitenkin ajaa asiansa toistaiseksi, ja lisäksi APS-C-kennossa on hyvänä puolena sen croppikerroin, 1,6. Näin ollen kaukana olevien kohteiden kuvaaminen onnistuu tällä pienemmän polttovälin objektiivilla, sillä polttoväli on 1,6 -kertainen (100mm = 160mm, jne).

Kääntyvä LCD-kosketusnäyttö on kätevä varuste. Ilmankin kyllä pärjää, mutta se tuo suurta helpotusta alhaalta tai ylhäältä päin kuvaamiseen. Ei tarvitse kyykistellä tai maata mahallaan maassa, kun voi vain kääntää näyttöä. Ei tarvitse kiivetä jakkaralle kuvailemaan, voi vain nostaa kameraa ja kääntää näyttöä. Lisäksi kameralla voi ottaa halutessaan vaikka selfieitä, sillä näyttö kääntyy 180° eteen.
Itse tykkään käyttää enemmän namikoita, mutta näytössä on myös mahdollisuus koskettamalla vaihtaa asetuksia, tarkentaa, selata kuvia, ynnä muuta vastaavaa. Näyttö on hyvä resoluutioltaan, ja pieleen menneet kuvat näkee helpommin suoraan kamerassa kuin esim. 1200D:llä.
Näytöllä kuvatessa voi käyttää erilaisia luovia suotimia, kuten mm. rakeinen mustavalkokuva, pehmennys, kalansilmätehoste ja lelukameratehoste. Itse en näitä suotimia ole vielä kertaakaan kokeillut.
Tässä kääntyvässä näytössä on Live View -tila, eli tarkennettaessa painamalla laukaisin puoliväliin, kuva näkyy näytöllä sellaisena, kuin se tulee olemaankin. Tällä aloitteleva kuvaaja näkee helposti, jos kuva on esimerkiksi ali- tai ylivalottumassa, ja saa korjattua asetuksia ennen kuin on ehtinyt ottaa huonoa kuvaa. Tämä on mielestäni hyvä ominaisuus, ja itsekin kuvaan näytön kautta paljon. Siinä on kuitenkin joitakin merkittävän huonoja puolia: näytöllä kuvattaessa tarkennus on erittäin hidas. Liikkuvaa kohdetta kuvatessa on lähes poikkeuksetta pakko tähystää etsimen kautta. Näytön kautta kuvaaminen vie myös todella paljon akkua.
Edit 2.7. klo 21:58: Minulle kerrottiin, että näyttöä VOI käyttää myös ns. "normaalissa" asennossa kameran takapuolella, toisin kuin luulin. En ollut itse aiemmin uskaltanut kokeilla kääntää näyttöä, mutta nyt tiedän, että se on mahdollista :D

Canon EOS 700D vs 1200D. Vaikka 700D:ssä onkin sivulle kääntyvä näyttö, sen saa taivutettua myös kameran taakse kuten 1200D:ssä.

Korkein ISO-arvo on 12800, joten tällä kameralla pitäisi pystyä kuvaamaan hyvin melko pimeässäkin. Se onkin sitten eri asia, millaista jälkeä sieltä tulee. Kameran kohinansieto on melko kehno, kuten nyt yleensäkin näissä vähän halvemmissa harrastelijakameroissa, ja olosuhteista riippuen ISO 800 alkaa olla tällä se yläraja, jollei halua kuvanlaadun selvästi kärsivän. Tosin, sisätiloissa jopa ISO 3200 saattaa toimia ilman hirveämpiä kohinoita, mutta siihen vaikuttavat myös valaistus ja monet muut seikat. Ikkunasta tulevassa luonnonvalossa kohina on melko vähäistä korkeallakin ISO-arvolla, kellertävässä keinovalossa taas kuvanlaatu on aivan järkyttävää. Kameran asetuksista saa vaimennettua kohinaa jonkin verran.

Tällaisessa ikkunasta tulevassa luonnonvalossa kohina on melko vähäistä korkeillakin ISO-arvoilla.

35mm, f/2.8, 1/200 s, ISO 1600.

Nopein suljinaika on "vain" 1/4000 s. Jollekulle se on enemmän kuin tarpeeksi, jollekulle se ei riitä alkuunkaan, riippuu aivan siitä, mitä kuvaa. Juoksevaa ja lokkivaa koiraa kuvatessa 1/4000 s riittää vallan mainiosti, ja itse käytän yleensä (koiran liikkeistä, valosta, objektiivista ja aukosta riippuen) 1/640-1/2000 s. Kuvan ottamisen jälkeen kamera jää miettimään joksikin aikaa, joten missään todella haastavissa ja äärimmäistä nopeutta vaativissa kuvaushetkissä ei tämä kamera ole ihan parhaimmillaan, mutta harvemmin sellaisia tilanteita harrastelijakuvaajalle vastaan tuleekaan.

Tarkentaminen onnistuu nopeiten etsimen kautta, kuten jo aiemmin totesinkin. Tällöin automaattitarkennus toimii todella nopeasti, etenkin STM-objektiivilla. Lisäksi valittu kohde pysyy hyvin tarkennettuna myös liikkuessaan.

Hoitokoira Reino. Kuvat otettu sarjakuvauksella. 85mm, f/1.8, 1/1250 s, ISO 200.

Videokamerana EOS 700D on kuulemma oikein hyvä, ja sillä voi kuvata Full HD 1080p -videokuvaa. Kamerassa on sisäänrakennettu mikrofoni, ja myös liitäntä ulkoiselle mikrofonille. Itse en ole tällä ehtinyt kuin yhden videon kuvata, mutta kuvanlaatu videossa oli todella positiivinen yllätys (tosin sitten tänne lisätessä blogger pilasi sen). Muuta en osaa video-ominaisuuksista sanoa, sillä itse en oikeastaan juurikaan kuvaa videoita.

Loppupäätelmänä Canon EOS 700D on ollut hyvä ja asiansa ajava kamera. Löydän siitä jatkuvasti uusia ominaisuuksia oppiessani yhä enemmän valokuvaamisesta. 

Tällä kameralla on hyvä lähteä liikkeelle valokuvaamisen ihmeelliseen maailmaan. Jollei koskaan tahdo ottaa aivan ammattitason valokuvia, tämä käy oikein hyvin vaikka lopulliseksikin järjestelmäkameraksi. Hienoja kuvia saa helposti, eikä ole mitään järkeä ostaa muistojen ikuistamista varten monen tonnin ammattikameraa. Ja lopputuloshan riippuu lähestulkoon täysin kuvaajasta, ei kamerasta.

Positiivinen yllättäjä - Canon EF-S 55-250mm f/4-5.6 IS STM

Tilasin samaan aikaan 85mm -objektiivini kanssa simplyelectronis.net:stä EF-S 55-250mm f/4-5.6 IS STM -telezoomin. Koska zoomi tuli ulkomailta, myös sen toimituksessa kesti hitusen kauemmin. Tiistaiaamuna 26.5. ovikello soi ja kuriiri toi tämän iloisen yllätyksen.

Olen kuvaillut tällä nyt Tuitun lisäksi lintuja, kukkia (loittorenkaan kanssa), kissaamme Jakkea, sekä kaikenlaisia muita satunnaisia kohteita, ja tämä linssi on osoittautunut oikein kannattavaksi sijoitukseksi! Vähäisestä valovoimasta huolimatta kuvanlaatu on tarpeeksi hyvää koko polttovälillä, värit toistuvat kylläisinä, ja ennen kaikkea tämän tuoma käytännöllisyys kuvaamiseen on suuri helpotus. Kuvanvakaajan ansiosta aivan telepäässäkin kuvaaminen on helpompaa ja kuvat onnistuvat varmemmin. Tämä linssi ei olisi ihan mikään ykkösvalintani mihinkään muotokuviin, joiden olisi tarkoitus olla mahdollisimman upeita, mutta sen sijaan vapaana juoksentelevien koirien kuvaamiseen tämä on juuri nappi valinta. Jos etsit halpaa, käytännöllistä, kevyttä, kohtalaisen hyvää ja melko nopeaa Canonin telezoomia harrastuskäyttöön, suosittelen erittäin lämpimästi tätä!

250 mm, f/5.6, 1/160 s, ISO 100.

250 mm, f/5.6, 1/125 s, ISO 800.

Objektiivi maksoi vain 169,95 €, mikä on halpa hinta mistä tahansa objektiivista. Suomessa tämä objektiivi maksaa halvimmillaankin n. 250 euroa. 

Objektiivi on todella, todella kevyt (objektiivi.infon mukaan 375 g), köykäisen ja muovisen oloinen, eli halvan hinnan kyllä huomaa rakenteesta; se ei todellakaan ole mitään jykevää ammattilaiskamaa. Silti kuitenkin laatu ja käytännöllisyys suhteessa hintaan ovat jotakin aivan mahtavaa. Tämän hetkisten kokemusteni perusteella maksaisin ilomielin objektiivista kaksinkertaisen hinnan.

Kuvanvakaaja löytyy, samoin STM-tarkennusmoottori. Senkin puolesta hinta oli siis todella halpa, eikä Suomesta taida oikeastaan noin halvalla kuvanvakaajallista telezoomia edes löytää. Vakaaja toimii kuten pitääkin, eikä edes 250mm päässä ole vaikeaa saada onnistuneita kuvia käsivaralta. Tarkennus on mukavan nopea, parempi kuin muissa linsseissäni.

Valovoimaa on heikosti - suurin aukko on 4, ja zoomaamalla se vain pienenee aina 5.6:een saakka, jolloin taas ISO-arvoa joutuu nostamaan useammin. Tämä on objektiivin huonoin puoli, ja valovoimaa kyllä kaipaisi lisää. Tässäkin kuitenkin painotan halpaa hintaa. Hinta-laatusuhde on niin paljon plussan puolella, että tämä on vain pieni miinus suhteessa koko pakettiin. Varsinkin, jos omistaa jonkun toisen, valovoimaisemman telen, jolla voi ottaa niitä kauniita bokeh-kuvia, ja käyttää tätä linssiä sitten taas liikkuvan kohteen kuvaamiseen, ja muihin enemmän käytännöllisyyttä vaativiin tilanteisiin, niin a vot!

Taustan pehmennys ja bokeh ovat ainakin minun silmääni suuresti miellyttäviä. Välillä tausta muuttuu hiukan teräväksi ja kulmikkaaksi, jos kuvattava kohde ei ole kovin kaukana taustasta, tai jos itse kuvaa kohdetta melko kaukaa. Tätä on minulla ilmennyt eniten välillä 70-135mm. Joissakin kuvissa tämäkin voi kuitenkin olla ihan toivottu efekti, ja lisäksi tähän voi myös itse vaikuttaa. Aivan telepäässä kuvatessa tausta sumenee mielestäni todella nätiksi, vaikkei nyt tietenkään niin hienoksi kuin jollakin laadukkaammalla telezoomilla.

233 mm, f/5.6, 1/500 s, ISO 400.

Kuvanvakaajasta huolimatta kuvaajan käsi saattaa joskus täristä niin, että kuva hitusen heilahtaa, hups. 160 mm, f/5.6, 1/125 s, ISO 400.

Polttoväli on erittäin käytännöllinen, ja melko laaja. APS-C-kennon kameralla 55-250mm vastaa täysikennoisen kameran 88-400mm:stä. Sillä saa oikein hyvin ikuistettua kaukanakin olevia kohteita, esimerkiksi juurikin lintuja tai muita villieläimiä (ja tietty myös vapaana juoksentelevan koiran). Sillä voi kuitenkin kuvata myös melko lähellä olevia kohteita. Toisinaan kaipaisin 100mm lisää, mutta lähinnä silloin, kun olen lintuja yrittänyt kuvailla.

Kuvaaminen tuntuu tällä todella vaivattomalta jatkuvan jalkazoomin käytön jälkeen, joten iso plussa käytännöllisyydestä.

Zoomatessa putki pitenee, mikä tuntuu joillekin olevan elämää suurempi asia, mitä olen objektiivien arvosteluja lukenut. Minua se ei kuitenkaan haittaa, ainakaan niin kauan kuin linssi pysyy edes hiukan järkevissä mitoissa. Lisäksi tämä linssi on niin kevyt, ettei sitä ole vaikeaa kannatella ääripäässäkään.

Kuvanlaatu on yllättävän hyvää, ja olen siitä(kin) positiivisesti yllättynyt. Olin varautunut siihen, että varsinkin 250mm päässä kuvat voivat olla jo aikamoista suhrua, mutta turhaan. Kuvanlaatu ei ole mitään erinomaista, mutta silti oikein hyvää, koko polttovälillä. Värientoisto on myös hyvä. Värit näkyvät kirkkaina ja selkeinä, ja kontrastia on sopivasti.

Lähin tarkennusetäisyys on 85 cm. Loittorenkaan kanssa etäisyys pienenee huomattavasti, ja itseasiassa tämä objektiivi saattaa loittorenkaan kanssa olla jopa parempi makroiluun, kuin 85mm.
(Silti kuitenkin nyt kokeiluideni perusteella voin sanoa, että ihan ehdoton ykkönen loittorenkaan kanssa on 35mm-linssini. Se tarkentaa TODELLA lähelle.)

250 mm + EF 12 II loittorengas, f/8, 1/500 s, ISO 100.

250 mm, f/5.6, 1/250 s, ISO 400.

250 mm, f/5.6, 1/400 s, ISO 400.

152 mm, f/5, 1/160 s, ISO 1600.

55 mm, f/4, 1/250 s, ISO 100.

135 mm, f/5, 1/500 s, ISO 400.

55 mm, f/4, 1/200 s, ISO 400.

Hoidossa olleet amerikanbulldogit. 70 mm, f/4.5, 1/800 s, ISO 400.

135 mm, f/5, 1/800 s, ISO 400.

Uusia koirakavereita; sheltti Pyry ja collie Niilo. Toinen shelttituttavuus Rontti puuttuu kuvasta. 250 mm, f/5.6, 1/640 s, ISO 200.

135 mm, f/5, 1/800 s, ISO 100.

Oliko tästä arvostelusta hyötyä? Mitä mieltä olitte kuvista? :)