Korkeasaareen koko päiväksi

En tiedä mistä, mutta jostakin tuo kaksilahkeinen sai päähänsä, että eläintarhaan pitäisi päästä. Olin itse ollut edellisen kerran eläintarhassa vuonna... Öö, 2000 (herranjumala, siis oikeesti, seitsemäntoista vuotta sitten!) ? Joka tapauksessa, innostuin heti ideasta, tottakai, ja päätimme pari viikkoa sitten lähteä viettämään lauantaita Korkeasaareen. 

Helsingissä oli aivan sattumalta samaan aikaan jotkin samba-karnevaalit, ja törmäsimme kulkueeseen matkalla Kauppatorille. Koko Pohjois-Esplanadi oli suljettu autoilta, ja upea, värikäs ryhmä toisensa perään kulki tanssien ja laulaen ohitse. Itse Aira Samulin istui autossa kulkueen kärjessä!
Oli ihanaa nähdä, miten iäkkäämmätkin naiset, vanhimmat varmasti noin 80-vuotiaita, olivat pukeutuneet huomiota herättäviin, kauniisiin asuihin, ja tanssahtelivat suurin elein puolelta toiselle. Koko esitys oikein säteili energiaa ja rentoa hauskanpitoa. Tanssiminen tekee ihmiselle niin hyvää!

Ihana karnevaalikulkue vei huomion pitkäksi aikaa, mutta pääsimme silti satamaan asti. Toisinaan koen vahvasti olevani edelleen henkisesti eskari-ikäisen tasolla, kun kaikki tuntuu vieläkin niin kovin jännältä ja ihmeelliseltä. Se hetki, kun seisoimme laiturilla odottamassa Korkeasaaren lauttaa, oli jälleen juuri sellainen. Olin varmasti enemmän täpinöissäni, kuin yksikään paikalla olleista lapsista :''D toisaalta, vaikka tunnenkin toisinaan itseni vähän lapselliseksi, olen siitä iloinen, että vielä aikuisenakin olen niin utelias ja avoin. 

Kaiken kaikkiaan reissu oli hauska ja normaaleista viikonloppumeiningeistä poikkeava. Kerrankin tuli tehtyä jotain aivan muuta. Neljä tuntia vierähti ihan huomaamatta, ja lähdimme saarelta viimeisellä lautalla. 

Bongattiin saaren eksoottisin eläin!

Yksi tavattoman kaunis amurinleopardi sattui köllöttelemään sopivan näkyvässä paikassa, että siitä sai hyvän kuvan napsaistua, mutta muutoin, kuten tavallista, kissat loikoilivat näkymättömissä. Aivan aidan vieressä makasi leijonauros, joka karjui matalalla, jyhkeällä äänellä, niin, että koko saari varmasti kuuli. Apinat olivat ihania, linnut upeita, visentit mahtavia, jyrsijät suloisia ja ympäriinsä pesivät valkoposkihanhet äkäisiä. Korkeasaari oli juuri sellainen kuin muistinkin.