Matkailusta

*Tämä postaus on yksi niistä, jotka olen aikanaan kirjoittanut Rantapallon matkailublogiani perustaessani. Koska ko. blogialusta lopetetaan, siirrän kaikki sinne kirjoittamani postaukset tämän blogin puolelle.*

 

Erilaisia ja -näköisiä blogeja olen kirjoittanut omaksi ilokseni jo vuodesta 2011 saakka. Tähän asti alustanani on toiminut Googlen Blogger, mutta nyt päätin siirtyä Rantapallon puolelle, sillä kirjoitusaiheeni koskevat yhä vain enemmän reissaamista. Rantapallo lienee siis oikea alusta tähän tarkoitukseen! Myös Bloggerissa sijaitsevan blogini aion ainakin toistaiseksi jättää olemaan, sillä sinne olen kirjoittanut myös toisesta sydäntäni lähellä olevasta aiheesta, valokuvaamisesta. Matkailukertomukset aion kuitenkin siirtää pikku hiljaa tänne, ja tulevaisuudessa kirjoittaa myös uudet postaukseni matkailuun liittyen ensisijaisesti tänne.

Vielä en kovin kokeneena reissuiitana itseäni pidä - olen käynyt tähän mennessä Suomen lisäksi kymmenessä maassa. Suunnitteilla on kuitenkin esimerkiksi ensi syksynä alkava noin 6-8 kuukauden reppureissu Aasiaan ja Oseaniaan. Muutoinkin matkustelen jatkuvasti vuosi vuodelta yhä enemmän, harmaa perustylsä arki kun ei oikein ole meikäläisen juttu. Kaipaan jatkuvasti kaikkea uutta ihmeteltävää, nähtävää ja koettavaa, ja reissatessa tunnen pääseväni siihen aitoon ihmetyksen ja uteliaisuuden maailmaan, joka monilta aikuisilta on hukkunut työelämän ja arjen sekamelskan pyörityksessä, mutta joka lapsilta vielä löytyy. Lähden reissuun vaikuttuakseni, ihmetelläkseni, kokeakseni. Perinteiset lomat ja pakettimatkat eivät ole minua varten, vaan tahdon nimenomaan vapaasti ja itsenäisesti tutkia uutta, vierasta maata, johon olen päässyt sisälle. Tähän mennessä en ole pitkille reissuille päässyt, mutta se asia tulee muuttumaan syksyllä - tulevaisuudessa aionkin reissata yhä enemmän ja pidempiä aikoja kerrallaan. Jos saisin vapaasti valita, lähtisin aina vähintään kuukauden reppureissulle pikkubudjetilla, kohteeseen, jossa ei paljoa turisteja näy.

Tervetuloa kanssani ihmettelemään maailman menoa!

Mikä kesä

Mitäpä meille kuuluu? Ei juurikaan mitään. Itse olen tehnyt töitä niska limassa ja lenkkeillyt Tuitun kanssa lähinnä hihnalenkkejä. Muutaman päivän kestänyt ihana, lämmin ja aurinkoinen sää katosi jonnekin, ja valokuvaaminenkaan ei jatkuvan sateen ja pilvisyyden vuoksi ole oikein innostanut.
Tänään kuitenkin sattui pitkästä aikaa todella ihana sää, ja kerrankin sopivasti vapaapäivälleni! Nappasin kameran mukaan aamulenkille, ja Tuittukin pääsi viikon tauon jälkeen juoksemaan ilman hihnaa.

Kyllä, bongasimme haukan, ja näin läheltä! Se tarkkaili tyynen rauhallisesti puuhiamme, ja poseerasi nätisti paikallaan.

Ihania kesäpäiviä kaikille! :)

Kesä

Voikukkia ja Canon EF 85mm f/1.8 USM

Tämä postaus pitää sisällään ensisijaisesti mielipiteeni ja kokemukseni uudesta objektiivistani, Canon EF 85mm f/1.8 USM:sta. Alkuun käyn lisäksi pikaisesti kuulumisemme läpi. Jollet halua lukea lätinöitäni, rullaa suoraan postauksen loppuun katsomaan kuvat! :)

Olen tällä hetkellä lomalla, ja minulla on tämän viikon aikana ollut runsaasti aikaa tehdä kaikenlaista mukavaa. Sää on ollut todella hyvä koko viikon. Olemme joka päivä lenkkeilleet Tuitun kanssa oikein urakalla, niin hihnalenkkejä, kuin metsä ja -peltolenkkejä ilman hihnaakin. Löysimme ihan lähistöltämme upean voikukkapellon, jossa olemme pyörineet lähes joka päivä ottamassa kuvia.

Sitten siihen itse objektiivin arvosteluun. Minkälaiseksi linssiksi se nyt onkaan sitten ensivaikutelmaltaan osoittautunut, näin muutamien käyttökertojen jälkeen? Hyväksi, valovoimaiseksi teleksi, joka on oikein hyvä ulkokäyttöön jonkin matkan päässä juoksentelevaa koiraa kuvatessa. Kuvanvakaajan puuttuminen tuo hiukan haasteellisuutta kuvaamiseen. Petyin erittäin nopeaksi kehuttuun tarkennukseen - se oli ihan yhtä hidas kuin 35-millisessäni. Pääasiassa objektiivi on kuitenkin ollut mielestäni hyvä, etenkin hintaansa nähden. Vielä kun tästä pikkuhiljaa opin paremmaksi kuvaajaksikin, niin opin hyödyntämään objektiivieni ominaisuuksiakin paremmin :)

f/1.8, 1/125 s, ISO 100.

f/2.8, 1/1000 s, ISO 100.

Hintaa objektiivilla oli vajaa 400 euroa, mikä on ollut minun mielestäni oikein hyvä hinta laatuun nähden. Lisäksi objektiivi on melko kevyt ja pienikokoinen. Se on myös jämäkän oloinen (ainakin minun käteeni).

Kuvanvakaajan puutteen huomasi kyllä heti. Sitä kuvanvakaajaa ei osaa huomata ja arvostaa (tai no, minä en osaa) silloin, kun objektiivissa sellainen on ja sillä on tottunut kuvaamaan, mutta nyt sen puuttumisen huomasi heti. Ei onnistuneita kuvia kuitenkaan mitenkään vaikeaa ole saada, hitusen haastavampaa vain. Ns. "normaaleja" suljinaikoja käytettäessä ja hyvässä valossa kuvat harvemmin epäonnistuvat. Auringonlaskussa kuvatessa oli jo hiukan haasteellisempaa saada tärähtämättömiä kuvia.

Tarkennus ei minun mielestäni ole mikään supernopea, vaikka olen sitä sellaiseksi kuullut kehuttavan tässä linssissä. Itseasiassa suoraan kohti liikkuvaan kohteeseen tarkentaminen osoittautui lähes mahdottomaksi. Tämä saattaa tosin olla kuvaajan omista "taidoista"kin kiinni (köh). Lisäksi tietty kameran runko vaikuttaa tähän asiaan aika paljon, jollakin 5D Mark III:lla tarkennus varmasti toimisi paljon nopeammin.
Automaattitarkennus ei onneksi lähde juurikaan vaeltelemaan, mitä taas 35-milliseni tarkennus tekee melko usein. Moottori on hiljainen, kuten USM:in pitäisikin olla.

Bokeh on todella pehmeää ja kaunista. Se ei ole kulmikasta ja kuvasta erottuvaa, vaan nätisti kuvan taustalle sulautuvaa, eikä pistä ensimmäisenä silmään kuvaa katsottaessa. Tietyillä asetuksilla tausta näyttää siltä, kuin sitä olisi jälkikäteen sumennettu. Tämä on ehdottomasti mielestäni linssin paras puoli!

Kuvaa ei ole pehmennetty jälkikäteen. f/2.8, 1/2000 s, ISO 100.

Valovoimaa on rutkasti, ja suurin aukko on 1.8. Tämä on tietenkin aina positiivinen puoli. Pienin aukko on 22. Kirkkaassa päivänvalossa kuvat ylivalottuvat jostakin syystä helpommin tällä kuin toisella objektiivillani, vaikka aukko olisi sama.

Polttoväli on todella hyvä telekäyttöön croppikennoiseen kameraan, kuten 700D:ni. Tällä on myös jotenkin helpompi rajata kuvaa itse kuvanottohetkellä kuin 35-milliselläni, eikä kuvia tarvitse jälkikäteen leikata niin usein.
Polttoväli on hyvä myös sisäkäyttöön, jos haluaa kuvata jotakin yksityiskohtaa ja tuoda kohteen lähelle (esim. minä olen kuvannut lähi- ja kasvokuvia kissastamme, löydettävissä täältä).

Lähin tarkennusetäisyys on ainakin objektiivi.info:n mukaan 85 cm, joka tuntuu välillä vähän liian pitkältä matkalta, mutta toisaalta, kaukokuvausta vartenhan minä tämän ostinkin.

Kuvanlaatu on hyvää, muttei yhtä hyvää kuin 35-milliselläni.

Värientoisto on paljon huonompi kuin toisessa linssissäni - sen huomasin heti ensimmäisestä kuvasta. Värit eivät näy läheskään yhtä kylläisinä, ja kontrasti on huomattavasti vaisumpi. Lisäksi kuvat ovat sävyltään jotenkin hiukan cyaaneja. Näitä onneksi kuitenkin saa jälkikäsittelyllä korjattua. 

Tätä linssiä on useasti kritisoitu isompia aukkoja käytettäessä ilmenevästä kromaattisesta aberraatiosta (Ca, kontrastisten rajapintojen, esim. mustan ja valkoisen raja, muuttuu magentan ja cyaanin väriseksi). Todella kirkkaassa päivänvalossa täysin pilvettömällä säällä kuvatessa minäkin huomasin tämän seikan, kun siihen aloin huomiota kiinnittämään. Tätä ongelmaa on huomattavasti vaikeampaa korjata jälkikäsittelyllä, ellei peräti mahdotonta. Onneksi se on kuitenkin, ainakin minulla, ollut toistaiseksi todella vähäistä. Jollei ca:ta todella lähde kuvasta etsimällä etsimään, ei sitä edes huomaa.

Tässä kuvassa on ihan hitusen verran ca:ta havaittavissa mm. valkoista turkkia vasten näkyvien voikukan lehtien reunoilla. f/2.8, 1/1000 s, ISO 100.

85mm:n ja loittorenkaan yhteistyötä. f/5.6, 1/800 s, ISO 100.

Canon EF 12 II -loittorenkaan kanssa tämä objektiivi tarkentaa huomattavasti lähemmäs, kuin ilman loittorengasta. Tarkennuspiste on kuitenkin välillä hiukan hakusessa, mutta luulisin, että se johtuu vain minun taitamattomuudestani. Opettelen vasta tämän yhdistelmän käyttöä, enkä osaa siitä vielä sanoa sen enempää. Lisää kuvia löytyy täältä, 14 ylintä on otettu tällä. Lisäksi tarkoituksenani olisi kokeilla loittorengasta myös muiden objektiivieni kanssa.

Tällä hetkellä pikkuriikkisessä kameralaukussani kulkevat juuri ja juuri sinne mahtuvat kamerani, molemmat objektiivini sekä loittorengas. Kameran nokalla on nyt jatkuvasti tämä uusi 85mm, ja kuvailen mahdollisimman paljon sillä. Kuten jo alkuun mainitsin, nämä olivat ensikokemukseni tästä objektiivista tämän viikon aikana kertyneiden kuvauskertojen perusteella. Jatkoa on luvassa :)

f/2.2, 1/2000 s, ISO 100.

f/2.2, 1/2000 s, ISO 100.

Tuittu ja Tuitun jänismäinen ikivirne. f/2.8, 1/400 s, ISO 100.

f/2.8, 1/1000 s, ISO 400.

Linssiheijastus voi joskus olla ihan kiva juttu, mutta ei silloin, kun se on isona mollukkana keskellä kuvattavaa kohdetta... No, hankintalistalta löytyvät vastavalosuojat ja pyöröpolarisaatiosuodin. f/2.8, 1/1000 s, ISO 400.

f/2.8, 1/1600 s, ISO 800.

f/1.8, 1/160 s, ISO 100.

f/2.2, 1/250 s, ISO 200.

Oliko tästä arvostelusta hyötyä? Onko joku muukin harkinnut tämän linssin ostamista? Mitä mieltä olitte kuvista? :)

Mitä viikkoon mahtuukaan

Viime viikko vierähti ihan valtavan nopeasti. Minulla oli jälleen oikein kunnon työrupeama, ja olin töissä myös koko vapun viikonloppua myöten. Tuli hitusen alakuloinen fiilis, kun katseli muiden vappujeejippiipitkäviikonloppubileet -päivityksiä somessa, mutta eivätköhän ne tilille ropisevat pyhäkorvaukset saa sitten hymyn huulille.

Tuntuu, että viimeisen viikon aikana olisi tapahtunut ihan kauheasti, mutta sitten kun rupeaa miettimään, mistä sitä kirjoittaisi, ei oikein enää tulekaan mieleen mitään. Tiivistettynä kuluneeseen viikkoon on sisältynyt yksi uimareissu (itseasiassa se taisikin olla jo yli viikko sitten), lukuisia kuvailukokeiluja kamerani kanssa ja sen käytön opettelua, yksi photoshoot-sessio Tuitun ja kissamme Jaken kanssa (melko huonolla menestyksellä), yleistä häsellystä, yksi pitkä lenkki kera koirakaverin, sekä turhien tavaroiden shoppailua. Ja tänään on muuten Tuitulla ikää mittarissa tasan 10kk! Vaikea uskoa, että vain parin kuukauden kuluttua se ensimmäinen elinvuosi on sitten täynnä.

Pikku hiljaa alan pääsemään kamerani ja objektiivini kanssa yhteisymmärrykseen, ja onnistuneempia ja parempia kuvia tulee yhä useammin. Olen myös alkanut oppia, miten tarkennus onnistuu paremmin kaikkein suurimmallakin aukolla. Kokeilemalla oppii :) 

Blogger on alkanut jälleen vihaamaan kuviani, ja pilaa niiden laadun heti kun lataan ne tänne, riippumatta tiedostomuodosta tai koosta. Siksi jouduin lisäämään tämän postauksen kuvat Kuvat.fi-profiilini kautta (vert. tuo alin kuva, ainoa, joka on lisätty suoraan koneelta). Syytä siihen, miksi Blogger jälleen pilaa kuvieni laadun, en tiedä. Jos jollakulla on tähän esittää jonkinnäköistä ratkaisua, otan ilomielin vinkkejä vastaan!

Hyvää toukokuun alkua kaikille, ensi kertaan! :)