1. Islanti ei ole budjettimatkaajan kohde
Tämän toki tietääkin varmaan suurin osa reissaajista. Kaikki on Islannissa kallista, jopa kalliimpaa kuin Suomessa. Edullisin majoitus, jonka löysin meille, kustansi 150 euroa per naama, per neljä yötä. Ja kyse oli Guesthousesta, jossa meillä oli vain huone, jossa sängyt, ja kaikkien muiden asukkaiden kanssa yhteiset vessat ja suihkut. Yksi hyvä tapaa säästää hieman on majoittua Reykjavikin sijaan Keflavikissa, kuten me teimme. Keflavik on aivan lentokentän vieressä (itseasiassa lentokenttä sijaitsee nimenomaan Keflavikin kunnassa), joten taksimatkaan kentältä hotellille ja takaisin ei tuhraannu yhtä paljoa rahaa kuin 50 km:n päähän Reykjavikiin mennessä, taksit kun ovat todella kalliita, yllättäen, ja lisäksi asuminen ja syöminen on hieman huokeampaa, johtuen siitä, että suurin osa turisteista majoittuu tietty Reykjavikissa.
Nähtävyydet eivät itsessään kuitenkaan maksa yleensä mitään, sillä suurin osa on luonnonihmeitä - tämä on mielestäni todella hieno puoli. Upeista maisemista pääsee siis nauttimaan täysin rinnoin ja vieläpä ilmaiseksi, kunhan vain ensin pääsee kohteisiin.
Yksi luonnonkohde, joka maksaa, on Blue Lagoonin kylpylä, mutta suosittelen silti ehdottomasti käymään siellä! Kokemus oli todella ainutlaatuinen ja ihana, ja koska laguuni on niin suuri, ei ihmismääräkään ahdistanut, kun pääsi toiseen päähän laguunia lillumaan omaan rauhaan.
2. Islannissa tarvitsee autoa, mikäli haluaa liikkua johonkin
Koska Islannissa tarvitsee joka tapauksessa vuokrata auto (tai vaihtoehtoisesti ahtautua aasialaisturistien kanssa jollekin ylihintaiselle turistikierrokselle), jos haluaa käydä Keflavikin ja Reykjavikin ulkopuolella, sillä julkisia ei yksinkertaisesti ole, lukuun ottamatta kaupunkien sisäisiä bussilinjoja. Kaikki upeimmat nähtävyydet ja luontokohteet sijaitsevat juurikin kaupunkien ulkopuolella. Auton vuokraaminen ei ole mitään halpaa lystiä, ja auton koosta, mallista ja merkistä riippuen hinta on 50-300 euroa/päivä. Siihen vielä bensat päälle, joka maksaa enemmän kuin Suomessa… Silti kuitenkin hinta on edullisempi kuin turistikierrokset, jotka halvimmillaankin ovat parinsadan euron luokkaa, ja lisäksi omalla autolla on aina vapaus liikkua minne haluaa, milloin haluaa, siihen tahtiin kuin haluaa.
Liikenne on Islannissa todella rauhallista, paikalliset ajavat fiksusti ja tiet ovat (pääsääntöisesti) hyväkuntoisia. Huolimatta kovista tuulista, jotka pöllyttävät lumikasoja jatkuvasti teille, ei isoilla valtateillä sellaisia tule vastaan muulloin kuin sattuessa itse lumimyräkän keskelle (tästä lisää alempana), ja lisäksi tiet ovat aina sulia. Sen sijaan pienemmillä teillä ja sivuteillä teiden kunto voi etenkin talviaikaan olla aivan mitä tahansa, joten tähänkin kannattaa varautua varaamalla tarpeeksi aikaa (talvisin kun on muutenkin niin vähän valoisaa aikaa) ja hommaamalla tarpeeksi pystyväinen auto. Islannissa on kuitenkin tiettyjä merkittyjä teitä, joilla ei saa ajaa kuin kunnon nelivedoilla. Varsinkaan talviaikaan ei tule poiketa näille "punaisille teille", saatika kokonaan kielletyille teille, joita myös löytyy; näillä ajo tavallisella vuokra-autolla on kielletty ihan syystä.
3. Islannissa tuulee
Eritoten talvella, jolloin me matkustimme. Enkä nyt tarkoita mitään pientä puhuria, millaista Suomessa välillä on, vaan Islannissa ihan toden teolla tuulee, ja kovaa. Pysähtyessämme maantien varteen kuvaamaan Seljalandsfossin vesiputousta ei kuvaamisesta meinannut tulla mitään, kun kaikki vaatteeni ja hiukseni hulmusivat ympäriinsä, ja pystyssä pysymiseen sai ihan tosissaan keskittyä. Piponi ei pysynyt päässäni. Kuulemma yleisin vahinko, joita Islannissa vuokra-autoille sattuu, on se, että tuuli puhaltaa auton oven selälleen, taittaen sen ympäri väärin päin. Epäilin, kun vuokrafirmasta kerrottiin tämä meille ja varoiteltiin asiasta, vaan en epäile enää.
4. Sääolot voivat vaihtua sekunnissa
Tämäkin on jännä ilmiö; lieneekö kyse sitten maaston vaihtelevuudesta ja vuorista vai mistä. Kun ajoimme kohti Skogafossia, yllätti meidät aivan yhtäkkiä kesken matkan niin paha lumimyrsky, että aloimme jo etsiä paikkaa, mistä kääntyä takaisin. Näkyvyys oli aivan nolla, auto (joka oli kuitenkin isokokoinen Duster, eikä mikään Nissan Micra) tuskin pysyi tiellä, ja etenemään pääsi korkeintaan 40km/h -vauhtia. Emme nähneet edes edellä ajavien takavaloja kuin silloin tällöin vilahdukselta, joten ajokeli oli melko vaarallinenkin. Lisäksi tuuli oli puhaltanut n. 30 sentin korkuisia lumidyynejä keskelle tietä. Kuitenkin saavuimme suureen solaan ennen kuin ehdimme ensimmäisellekään kääntymispaikalle - ja myräkkä tyssäsi kuin seinään. Kirjaimellisesti olimme ensin keskellä kunnon lumimyrskyä, ja sekunnissa oli aivan tyyntä. Hyvä niin, sillä emme joutuneetkaan kääntymään takaisin, vaan pääsimme upealle Skogafossille, kuten suunnittelimmekin. Ehdottomasti Islantiin kannattaa kuitenkin matkustaa kesällä, jolloin tällaisia tapauksia ei käy. Myrsky kun olisi hyvin voinut katkaista matkamme siihen, ja jos vuokra-autosta ja bensoista on pulittanut satasia, on melko ikävää, ettei sitten edes pääse sinne määränpäähän, jota varten auton on alleen ottanut. Lisäksi talvisin osa teistä Islannin sisämaassa on kokonaan suljettuja, kuten yllä jo mainittiin.
5. Hanavesi
… On todella hyvää ja täysin juotavaa! Mutta, mikäli hanaa kääntää aavistuksenkin lämpimälle, vesi muuttuu nopeasti polttavan kuumaksi. Käsienpesu ilman käsien palamista on siis yllättävän haastavaa. Ja tämä tuli todettua niin majapaikassamme, ravintoloissa, baareissa kuin huoltoasemillakin, joten kyse ei ollut ainoastaan Guesthousemme hanoista.
6. Alkoholi
… On kallista ravintoloissa, kuten arvata saattaa. Se, mikä on erikoista, on se, ettei alkoholia saa yllättäen tavallisista päivittäistavarakaupoista tai huoltoasemilta ostettua - siis mitä! Ainakaan Keflavikista ei saa kuin korkeintaan 2,5-prosenttisia juomia. Suomalaiselle, joka on tottunut viime tingassa ennen juhannusfestareille lähtöä noutamaan matkaoluensa lähi-Nesteeltä, täysin omituinen juttu tämäkin.
7. Islantilaiset ovat ystävällisiä, puhuvat hyvin englantia ja tykkäävät nukkua pitkään
Mihin tahansa menimme, osasivat asiakaspalvelijat todella hyvää englantia. Asiakaspalveluhenki on myös parempi kuin Suomessa; he heittivät vitsejä, juttelivat ja esittelivät ylpeinä suomen kielen taitojaan (eräs tarjoilija totesi meille "katkarapupurkki", ja autonvuokraaja "kananmunia"). Tosin, suomalaisten asiakaspalveluhenkisyyden peittoamiseksi ei paljoa vaadita.
Ainakin Keflavikissa paikalliset tykkäävät ilmeisesti nukkua pitkään, sillä kaupat, ravintolat ja pääsääntöisesti kaikki paikat aukesivat vasta klo 12, ihan arkenakin. Tosin en tiedä, onko esimerkiksi talvikaudella merkitystä asiaan, sillä aurinkokin nousee tammikuussa vasta klo 11 jälkeen. Vastaavasti taas iltapäivällä valoa riittää hiukan pidempään kuin Etelä-Suomessa talvella.
8. Turismi
Eritoten aasialaisia turisteja Kiinasta, Japanista ja Koreasta on todella paljon joka puolella, jopa Keflavikin pikkukaupungissa. Eli turistimassojen näkemiseen kannattaa myös varautua. Turismi on kuitenkin nykyään Islannin pääelinkeino, joten sikäli tämä ei mikään ihme liene. Turismin tärkeyden huomaa hyvin ajaessa Islannin maaseudulla; jos reitti vie suositulle nähtävyydelle, kuten geysireille tai Skogafossille, koko reitti on täynnä ravintoloita, kahviloita, guesthouseja ja muita majapaikkoja. Vaikkei ympärillä välttämättä ole yhtikäs mitään, ja Reykjavikiinkin parinsadan kilometrin matka.
9. Muuta
- Islannissa koetaan toisinaan maanjäristyksiä, sijaitseehan se mannerlaattojen yhtymäkohdassa, ja maaperässä on paljon vulkaanista toimintaa. Mekin "pääsimme" kokemaan yhden. Järistys oli kuitenkin hyvin pieni, ja sellaisia ne Islannissa pääsääntöisesti ovatkin, joten ei syytä huoleen.
- Ainakaan Keflavikissa ei aurata jalkakäytäviä kovinkaan usein, jos lainkaan, ja koska paikallisetkin näyttivät kävelevän pitkin autoteitä ja parkkipaikkoja tyytyväisenä, me toimimme samoin.
- Islannissa ei puhutella sukunimellä, vaan etunimellä. Paikalliset saattavat myös esitellä itsensä pelkällä etunimellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenteista pidän! :)