Uusi vuosi ja uusi kalusto!

Hyvää uutta vuotta 2018! Allekirjoittanut päätti sitten päättää edellisen vuoden uusimalla koko kuvauskalustonsa kertarysäyksellä. Olen haaveillut täysikennoisesta kamerasta aina siitä lähtien, kun olen järkkäreillä alkanut kuvaamaan (vuodesta -14?), mutta olen jostakin syystä uskotellut itselleni, ettei minulla koskaan tulisi olemaan siihen ja päälle vielä hyvälaatuisiin objektiiveihin koskaan varaa. Joulukuun alussa havahduin siihen, että olenkin tässä vuosien varrella saanut ihan mukavasti säästöjä kerrytettyä, ja koska uuden työni (kyllä, olen tätä nykyä valokuvausliikkeessä töissä!) myötä on jälleen kuvausintoni ottanut kunnolla tuulta siipiensä alle, ajattelin, että no hitto, miksei. Lisäksi Canon EOS 700D:nikin alkoi jo olla käytetyn ikäinen - ei missään nimessä vanha, eikä kulunut, mutta sen ikäinen, että onhan sillä jokuset kuvat räpsitty. Päätin siis kerrankin todella tuhlata itseeni, ja hetken kameroiden vertailun ja nettikirppareiden koluamisen jälkeen päädyin ostamaan käytettynä (shuttercount n. 2k, eli siis voiko sitä juurikaan edes käytetyksi sanoa) Nikon D810:n. Samaan syssyyn ostin samalta myyjältä ensimmäiseksi uudeksi objektiivikseni Sigma 24mm f/1.4 Art DG HSM:n. Olin jo päättänyt, että nyt ostan hyvän, täysikennoisen kameran. Samoin olin päättänyt, että ostan jatkossa vain oikeasti laadukkaita, valovoimaisia ja varmasti käyttöön tulevia linssejä. Ei enää pelkän hintalapun tuijottamista laadun kustannuksella.
Kaikki tämän postauksen kuvat otettu uudella kamerallani sekä Sigman 24mm-linssillä.

Sigma 24mm f/1.4 Art. Kuvat otettu 1.4 -aukolla.

Sain kyseisen kameran ja objektiivin todella edulliseen hintaan, etenkin, kun ottaa huomioon, kuinka vähän käytettyjä ne olivat. Kaikki suojat, tulpat, kantohihnat, objektiivin suojapussi, johdot ja muut, mitä mukaan kuului, olivat mukana. Lisäksi sain kaupanpäälle UV-filtterin ja vastavalosuojan tuohon objektiiviin. Iso kiitos siis tälle myyjälle näistä, koin kaupat erittäin hyviksi!

Sitten siihen polttavan kysymyksen pariin - miksi vaihdoin Canonista Nikoniin? Olin alun perin vannoutunut Canonisti, enkä suostunut edellisiin kameroihini ostamaan edes minkään muun merkin objektiiveja, vaikka ne olisivat olleet huomattavasti halvempia. Se oli typerä ajattelutapa. Varsinkin Sigma tekee myös todella laadukasta optiikkaa, ja useissa tapauksissa Sigman vastaava linssi tuottaa jopa parempaa jälkeä kuin merkin "oma" versio. Avarsin siis katsettani myös muun merkkisiin objektiiveihin, ja aloin kyseenalaistaa myös kameramerkkiä. Olin jo jokunen vuosi sitten kiinnittänyt huomiota siihen, että usein ammattikuvaajat (etenkin luontokuvaajat) käyttävät useammin Nikonin kuin Canonin kameroita. Kenties vain kuvittelin, kenties olen väärässä, en varsinaisesti koskaan tehnyt asiasta mitään oikeaa tutkimusta, mutta tällaisen havainnon tein ihan sattumalta. Aloin vertailemaan mm. cameradecision.comin kautta Canonin ja Nikonin vastaavia malleja keskenään, ja heti huomioni kiinnittyi siihen, että Canonin kamerat olivat aina kalliimpia. Ja siitä huolimatta Nikonin mallit olivat yleensä parempia; nopeampia, enemmän tarkennuspisteitä, parempi kohinansieto, parempi kuvanlaatu. Tuumin, että taidanpa vaihtaa Nikoniin. Tietty se tarkoitti myös sitä, että joudun uusimaan kaikki putkeni, mutta olisin joka tapauksessa vanhoista Canonin putkistani säästänyt ainoastaan 35mm f/2 IS USM:n, joten tilanne olisi ollut aivan sama, vaikka olisin ostanut uuden Canoninkin.

Näin päädyin siis vaihtamaan kameran merkkiä, ja malli taas tuli ikään kuin luonnostaan. Pohdin Nikonin D500, D750, D810, sekä D850 -mallien välillä jonkin aikaa, mutta olin jo oikeastaan päätökseni tehnyt, vertailin malleja vain maun vuoksi. Ei kroppikennoista, ammattitason kamera, mutta kuitenkin suhteellisen sopuhintainen (eli siis ei mitään kuuden tonnin runkoa), sekä mielellään mahdollisimman nopea. Kun vielä löysin tuon myynti-ilmoituksen, jossa D810:n runkoa myytiin, oli asia sillä selvä. Namikat ovat eri paikoissa kuin Canoneissa ja asetuksien säätö tapahtuu hieman eri tavalla, mikä tuntuu joillekin olevan se pääsyy, mikseivät koskaan vaihda kameramerkkiä, mutta itse en tätä ole kokenut minkäänlaiseksi ongelmaksi; käteni ovat nopeasti saaneet tuntuman Nikonista.

Objektiivien suhteen olin päättänyt, että hankin ehdottomasti laajakulman, muotokuvausobjektiivin, jonka tulisi olla mielellään 85-millinen, sekä supertelen/telezoomin. Joskus myös ehkä jonkun 100-180mm -polttovälin macro-objektiivin, sekä, jos koen sen tarpeelliseksi, ihan 50mm normiobjektiivin tai peruszoomin (joku 24-70mm tms.). Jokaisessa objektiivissa täytyy olla mahdollisimman hyvä valovoima, siitä en enää aio tinkiä.

Laajakulman sain samaan syssyyn kameran kanssa, kuten jo aiemmin kerroin, ja olen ollut todella tyytyväinen sen terävään jälkeen; piirto on todella tarkkaa täydelläkin aukolla. Lisäksi värientoisto ja -kylläisyys on todella, todella hyvä (tämä on mielestäni yksi linssin parhaista puolista), enkä ainakaan vielä ole törmännyt minkään sortin ikäviin värivääristymiin, kuten CA:han. Isoa miinusta objektiivi sen sijaan saa Sigman objektiiveille tyypillisestä automaattitarkennuksen tökkimisestä - linssi tykkää oikein mielellään tarkentaa kuvattavan kohteen taakse. Tarkennuksen hienosäädöllä sain sen kuitenkin pelittämään vähän paremmin. Lisäksi hankin tämän linssin nimenomaan maisemakuvausta varten, joten tämä seikka ei tule sen puolesta olemaan ongelma. Valovoimansa johdosta sillä on mahdollista kuvata mm. tähtitaivasta ja revontulia, ja odotankin innolla, että pääsen testaamaan sitä kunnolla tällaisissa olosuhteissa. Kirjoitan tästä objektiivista kunnon arvostelun, kunhan olen päässyt käyttämään sitä enemmän.

Ostin pari päivää sitten myös seuraavan objektiivin, Sigma 120-300mm f/2.8 EX DG OS APO HSM -telezoomin. Hommaan sille vielä kaveriksi telejatkeen, jonka käytön mahdollistaa suuri valovoima, jolloin saan tästä hyvästä yleistelezoomista myös oikein mainion luontokuvausobjektiivin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Tämänkin linssin ostin käytettynä (Rajalacameralta, hyvin edullisesti), ja onhan tuo malli jo jokusen vuoden vanhakin, ettei sitä enää uutena löydäkään mistään. Uudempi malli tästä maksaa n. 2500 €, joka on sekin melko pieni hinta näin valovoimaisesta 300mm saakka yltävästä telestä, jossa on vieläpä kiinteä aukko koko polttovälillä. Telet, joissa on suuri aukko, maksavat todella paljon, minun kukkarolleni ainakin, joten tämä oli todella hyvä löytö.

Yksi kriteeri zoomien suhteen minulla oli, että ei enää muuttuvia aukkoja. Minulla meni siihen todella pahasti hermot edellisen telezoomini, Canon EF-S 55-250mm f/4-5.6 IS STM:n kanssa. Tietysti ko. objektiivihan on aivan täysi lelu, jota ei voi edes verrata tähän uuteen kolmen kilon järkäleeseeni, saatikka mihinkään muuhunkaan laadukkaaseen putkeen. Kuitenkin sen kanssa touhutessani tiesin jo, kuinka rasittavaa on jatkuvasti vaihtaa kameran asetuksia, kun zoomailee, ja etenkin nopeissa tilanteissa jää moni hyvä kuva ottamatta, taikka sitten vastaavasti kuvat alivalottuvat, kun ei ehdi muuttamaan säätöjä. Tietysti voisihan aina käyttää sitä objektiivin pienempää suurinta aukkoa (kuulostipas tyhmältä) joka tilanteessa, mutta ainakin itse mielelläni käytän aina mahdollisimman suurta aukkoa useimmissa kuvaustilanteissa, ja lisäksi vähänkään huonommassa valaistuksessa se onkin jo lähes pakko. Eihän se kivaa ole, että kuvaa melko hämärässä, ja olisi mahdollista käyttää aukkoa 4, mutta joutuu käyttämään 5.6:ta, jottei tarvitsisi vaihtaa aina asetuksia zoomatessa. Jatkossa tätä ongelmaa ei ole.

Kirjoitan myös tästä objektiivista arvostelun, kunhan olen sitä päässyt kunnolla testailemaan - tähän mennessä olen ottanut vain muutamia testikuvia melko huonossa valaistuksessa.

Sama kuva kuin ylempi, runsaasti cropattuna. Yksi täysikennoisen kameran ehdottomasti parhaita puolia! Ainiin joo, ja tämä kuva on kenties yksi suosikkikuvistani, mitä olen koskaan ottanut. Se johtuu siitä, että tarkensin suoraan kohti juoksevaan Tuittuun manuaalisesti. Käytän oikeastaan aina liikkuvia kohteita kuvatessani automaattitarkennusta, kuten varmasti suurin osa muistakin kuvaajista, sillä käsin tarkentamalla on melko haastavaa saada kohde tarkennettua oikein. Nyt onnistuin siinä täydellisesti, puolivahingossa. Voisi jopa sanoa, että olen hieman ylpeä itsestäni!

Täysikokoinen kenno on kenties ihaninta ikinä. Kun on jo tottunut siihen, ettei kuvasta saa minkäänlaista yli 100% croppia ilman laadun järkyttävää heikkenemistä, tai siihen, ettei ISO-arvoa voi nostaa koskaan yli tuhannen, etenkään keinovalossa, niin tämä on todella ihana muutos! Kuvanlaatu on todella paljon parempi kuin Canon 700D:ssäni, ja oikeastaan ainoa ominaisuus, jota jään siitä kaipaamaan, on 1,6x -kroppikerroin, joka hyödyttää luontokuvauksessa paljon. Kuitenkin uudella zoomillani, telejatke siihen liitettynä, tulen varmasti saamaan yhtä hyvin kaukana olevista kohteista kuvia, huomattavasti paremmalla laadulla, joten tämäkin ominaisuus on jo korvattu.

Tässä hieman ensikosketuksistani uuteen kameraan ja uusiin objektiiveihin, ja kuten jo mainitsinkin, tulen kirjoittamaan kyllä jokaisesta ihan omat postauksensa, joissa kerron kaikesta tarkemmin. Vielä kun saisi edes yhden päivän, jolloin ei sataisi ja olisi harmaata, ja sattuisin vieläpä olemaan vapaalla, niin olisi hyvä. Toivon näiden ihanien joulukuussa otettujen talvipäivän kuvien kelin tulevan takaisin mahdollisimman pian. Hyvää alkanutta vuotta, ihmiset!

Rooma, ikuinen kaupunki

Hei jälleen, pitkästä aikaa, ja pahoittelen pitkään jatkunutta hiljaiseloani! En siis suinkaan jäänyt spontaanisti asumaan Roomaan, vaikka edellisessä päivityksessäni sitä hehkutinkin, eikä minusta sen jälkeen ole kuulunut :''D minulla on ollut paljon ongelmia niin tietokoneen, nettiyhteyden, kuvien lisäämisen, kuin vapaa-ajankin kanssa, ja näistä seikoista johtuen en vain yksinkertaisesti ole päässyt postailemaan. Nyt on kuitenkin vihdoin näiden Rooman kuvien aika!
Reissuhan oli siis tosiaan tuossa heinä-elokuun vaihteessa, joten hetkihän siitä tosiaan on jo vierähtänyt. Kuitenkin näin lokakuussa, kun täällä koto-Suomessa alkaa jo päivänkin puolella olla paria pakkasastetta, on oikein mukavaa muistella kesäistä matkaa Roomaan, ja sitä ihanaa lämpöä. Okei, se lämpö ei kyllä ollut kovinkaan ihanaa, sillä kaupungissa oli todella kuuma ollessamme siellä, ja uutisissakin oli juttua näistä Rooman lämpöaalloista. Ei siis ollut puhtaasti kyse ainoastaan siitä, ettemme me suomalaiset ole kovin tottuneita lämpöön, vaan kyllä nuo lämpötilat olivat tosiaan normaalia korkeammalla :'D
Paljon auringon paahteessa tuskailua ja hikoilua, johon Rooman lämpöä hohkaavat kivirakennukset ja -kadut eivät erityisemmin auttaneet, upeita, vuosituhansia vanhoja rakennuksia, todella hyvää ruokaa, hauskoja paikallisia, ja paljon kävelyä. Siitä oli tiivistettynä meidän Rooman reissumme tehty.

Colosseum oli todella upea ilmestys osittain sortuneine rakenteineen ja vuosituhansien kuluttamine jälkineen.

Myös tämä Mussolinin itsellensä rakennuttama monumentti oli vaikuttava näky suuressa koossaan, vaikkei mikään erityinen historiallinen nähtävyys olekaan. 

Tämä San Clementen kirkko oli todella kaunis sisältä, ja takapihalla taas näkyi tuhat vuotta vanhempaa arkkitehtuuria. Kirkkoa on siis rakennettu ja laajennettu yli tuhannen vuoden ajan, ja minusta oli todella mielenkiintoista nähdä tuo ajan kulku. Ikävä kyllä kuvaaminen oli kiellettyä, joten kuvat kirkosta jäivät tähän yhteen salakuvaan, jonka kännykälläni napsaisin.

Kaikin puolin reissu oli todella ihana ja hauska (vaikka tietty, koska olin siskoni kanssa lähtenyt, meille tuli tyypilliseen tapaamme myös joitakin erimielisyyksiä), ja minulle jäi positiiviset kokemukset Roomasta ja italialaisista. Neljä päivää oli mielestäni aika sopiva aika, tosin myös melko paljon jäi meiltä näkemättä, esimerkiksi Vatikaani. Paljon siis ehti nähdä ja kokea, mutta enemmänkin nähtävää olisi ollut, joten jos todella haluaa nähdä Roomaa, itse suosittelisin sinne lähtemään vähintään viikoksi. Niin paljon on historiaa ympärillä, ja samalla kuitenkin paljon uutta ja modernia, sekä tietty niin paljon hyviä ravintoloita, joista saa herkullista ruokaa, jota kaikkea pitää saada maistettua (se pasta, ah!). Rooma on kaupunki, jossa historia herää eloon ja yli 2000 vuotta vanhat rakennukset ja tavat kuuluvat edelleen nykypäivään. Tahtoisin itsekin joskus matkustaa vielä uudelleen Roomaan - tosin ensi kerralla menen kyllä jonakin muuna vuodenaikana, kuin keskellä kuuminta kesää, ja samaa voin suositella kaikille muillekin Roomaan aikoville!