Rooma, ikuinen kaupunki

Hei jälleen, pitkästä aikaa, ja pahoittelen pitkään jatkunutta hiljaiseloani! En siis suinkaan jäänyt spontaanisti asumaan Roomaan, vaikka edellisessä päivityksessäni sitä hehkutinkin, eikä minusta sen jälkeen ole kuulunut :''D minulla on ollut paljon ongelmia niin tietokoneen, nettiyhteyden, kuvien lisäämisen, kuin vapaa-ajankin kanssa, ja näistä seikoista johtuen en vain yksinkertaisesti ole päässyt postailemaan. Nyt on kuitenkin vihdoin näiden Rooman kuvien aika!
Reissuhan oli siis tosiaan tuossa heinä-elokuun vaihteessa, joten hetkihän siitä tosiaan on jo vierähtänyt. Kuitenkin näin lokakuussa, kun täällä koto-Suomessa alkaa jo päivänkin puolella olla paria pakkasastetta, on oikein mukavaa muistella kesäistä matkaa Roomaan, ja sitä ihanaa lämpöä. Okei, se lämpö ei kyllä ollut kovinkaan ihanaa, sillä kaupungissa oli todella kuuma ollessamme siellä, ja uutisissakin oli juttua näistä Rooman lämpöaalloista. Ei siis ollut puhtaasti kyse ainoastaan siitä, ettemme me suomalaiset ole kovin tottuneita lämpöön, vaan kyllä nuo lämpötilat olivat tosiaan normaalia korkeammalla :'D
Paljon auringon paahteessa tuskailua ja hikoilua, johon Rooman lämpöä hohkaavat kivirakennukset ja -kadut eivät erityisemmin auttaneet, upeita, vuosituhansia vanhoja rakennuksia, todella hyvää ruokaa, hauskoja paikallisia, ja paljon kävelyä. Siitä oli tiivistettynä meidän Rooman reissumme tehty.

Colosseum oli todella upea ilmestys osittain sortuneine rakenteineen ja vuosituhansien kuluttamine jälkineen.

Myös tämä Mussolinin itsellensä rakennuttama monumentti oli vaikuttava näky suuressa koossaan, vaikkei mikään erityinen historiallinen nähtävyys olekaan. 

Tämä San Clementen kirkko oli todella kaunis sisältä, ja takapihalla taas näkyi tuhat vuotta vanhempaa arkkitehtuuria. Kirkkoa on siis rakennettu ja laajennettu yli tuhannen vuoden ajan, ja minusta oli todella mielenkiintoista nähdä tuo ajan kulku. Ikävä kyllä kuvaaminen oli kiellettyä, joten kuvat kirkosta jäivät tähän yhteen salakuvaan, jonka kännykälläni napsaisin.

Kaikin puolin reissu oli todella ihana ja hauska (vaikka tietty, koska olin siskoni kanssa lähtenyt, meille tuli tyypilliseen tapaamme myös joitakin erimielisyyksiä), ja minulle jäi positiiviset kokemukset Roomasta ja italialaisista. Neljä päivää oli mielestäni aika sopiva aika, tosin myös melko paljon jäi meiltä näkemättä, esimerkiksi Vatikaani. Paljon siis ehti nähdä ja kokea, mutta enemmänkin nähtävää olisi ollut, joten jos todella haluaa nähdä Roomaa, itse suosittelisin sinne lähtemään vähintään viikoksi. Niin paljon on historiaa ympärillä, ja samalla kuitenkin paljon uutta ja modernia, sekä tietty niin paljon hyviä ravintoloita, joista saa herkullista ruokaa, jota kaikkea pitää saada maistettua (se pasta, ah!). Rooma on kaupunki, jossa historia herää eloon ja yli 2000 vuotta vanhat rakennukset ja tavat kuuluvat edelleen nykypäivään. Tahtoisin itsekin joskus matkustaa vielä uudelleen Roomaan - tosin ensi kerralla menen kyllä jonakin muuna vuodenaikana, kuin keskellä kuuminta kesää, ja samaa voin suositella kaikille muillekin Roomaan aikoville!

Reissu lähenee!

Hyvää iltaa! Tällä kertaa en kirjoita muuta, kuin että matkalaukun pakkaus alkakoon, sillä tänä sunnuntaina suuntaamme pikkusiskoni kanssa Italiaan Roomaan neljäksi päiväksi! Odotan tätä minilomaamme oikein innolla, enhän ole juurikaan päässyt vielä elämäni aikana matkustelemaan (tosin tänä syksynä/talvena aion muuttaa tämän asian!). Tiedän jo, mitä ruokia on aivan pakko maistaa, sekä muutamat paikat, joissa on ihan pakko käydä. Seuraavan kerran tulen todennäköisesti siis kirjoittelemaan tänne ihan matkahöyryissä, ja lukuisten kuvien kera. CIAO!

Koska sen kummempia kuvia ei tällä kertaa ole, nauttikaa tästä viikko sitten otetusta kuvasta minusta rypsipellolla. xx

Suvi suloinen

Kuinka lämmin onkaan tämä kesä ollut! No okei, onhan niitä koleitakin päiviä toki mahtunut sekaan, eikä tämä heinäkuu ole alkanut lainkaan lupaavasti, kun vasta tänään on ollut ensimmäinen oikeasti lämmin päivä. Kesäkuu oli kuitenkin mielestäni paras ties kuinka moniin vuosiin, ja ehdin kerätä itselleni kunnon rusketuksen jo hyvissä ajoin ennen juhannusta!

Kuvailtua on tullut niin omaa koiraa, hoitokoiria, kuin luontoakin. Päätin jälleen pitkästä aikaa kokeilla loittorengastani, joka oli vallan unohtunut jonnekin kaapin pimentoihin. Ja ai että, miten kivaa sen kanssa olikaan! Niin siistiä, kun saa kuvattua aivan läheltä pienenpieniä hyönteisiä, ja saa niiden yksityiskohdat kunnolla ikuistettua. Haaveissa on joskus hommata se ihan oikea macro-objektiivi, jolla saisi kunnon kuvan vaikka kärpäsen silmästä.

Hyvää heinäkuun alkua kaikille!

Korkeasaareen koko päiväksi

En tiedä mistä, mutta jostakin tuo kaksilahkeinen sai päähänsä, että eläintarhaan pitäisi päästä. Olin itse ollut edellisen kerran eläintarhassa vuonna... Öö, 2000 (herranjumala, siis oikeesti, seitsemäntoista vuotta sitten!) ? Joka tapauksessa, innostuin heti ideasta, tottakai, ja päätimme pari viikkoa sitten lähteä viettämään lauantaita Korkeasaareen. 

Helsingissä oli aivan sattumalta samaan aikaan jotkin samba-karnevaalit, ja törmäsimme kulkueeseen matkalla Kauppatorille. Koko Pohjois-Esplanadi oli suljettu autoilta, ja upea, värikäs ryhmä toisensa perään kulki tanssien ja laulaen ohitse. Itse Aira Samulin istui autossa kulkueen kärjessä!
Oli ihanaa nähdä, miten iäkkäämmätkin naiset, vanhimmat varmasti noin 80-vuotiaita, olivat pukeutuneet huomiota herättäviin, kauniisiin asuihin, ja tanssahtelivat suurin elein puolelta toiselle. Koko esitys oikein säteili energiaa ja rentoa hauskanpitoa. Tanssiminen tekee ihmiselle niin hyvää!

Ihana karnevaalikulkue vei huomion pitkäksi aikaa, mutta pääsimme silti satamaan asti. Toisinaan koen vahvasti olevani edelleen henkisesti eskari-ikäisen tasolla, kun kaikki tuntuu vieläkin niin kovin jännältä ja ihmeelliseltä. Se hetki, kun seisoimme laiturilla odottamassa Korkeasaaren lauttaa, oli jälleen juuri sellainen. Olin varmasti enemmän täpinöissäni, kuin yksikään paikalla olleista lapsista :''D toisaalta, vaikka tunnenkin toisinaan itseni vähän lapselliseksi, olen siitä iloinen, että vielä aikuisenakin olen niin utelias ja avoin. 

Kaiken kaikkiaan reissu oli hauska ja normaaleista viikonloppumeiningeistä poikkeava. Kerrankin tuli tehtyä jotain aivan muuta. Neljä tuntia vierähti ihan huomaamatta, ja lähdimme saarelta viimeisellä lautalla. 

Bongattiin saaren eksoottisin eläin!

Yksi tavattoman kaunis amurinleopardi sattui köllöttelemään sopivan näkyvässä paikassa, että siitä sai hyvän kuvan napsaistua, mutta muutoin, kuten tavallista, kissat loikoilivat näkymättömissä. Aivan aidan vieressä makasi leijonauros, joka karjui matalalla, jyhkeällä äänellä, niin, että koko saari varmasti kuuli. Apinat olivat ihania, linnut upeita, visentit mahtavia, jyrsijät suloisia ja ympäriinsä pesivät valkoposkihanhet äkäisiä. Korkeasaari oli juuri sellainen kuin muistinkin.

Täällä taas!

Tervehdys kaikille! Olen päättänyt jälleen palata bloggaamisen pariin, näin kahden vuoden tauon jälkeen. Halu kirjoittamiseen, valokuvaamiseen ja tätä kautta itsensä ilmaisuun kasvoi jälleen niin suureksi, että tämän blogin henkiin herättäminen tuntui hyvältä ajatukselta.
Kuten tauolle jäädessäni uhosin, olen tosiaan pistänyt koko blogin aivan uusiksi. Erilaisia nimivaihtoehtoja mietittyäni päätin (todella luovasti) nimetä blogin uudelleen ihan vain itseni mukaan. Tulen tästedes postailemaan melko kuvapainotteisesti ihan kaikenlaisista aiheista, mistä nyt ikinä haluankaan, aina valokuvaamisesta, matkustelusta ja luonnosta ihan tavalliseen arkielämään. Kyseessä ei siis enää ole puhtaasti koira-aiheinen blogi, vaikka toki yleisön suosikkia, suloista Tuittuakin tullaan näkemään paljon, onhan se edelleen olennainen osa elämääni ;)
Poistin suurimman osan vanhoista teksteistä, ja jätin jäljelle ainoastaan ne, jotka edes hieman ovat sen suuntaisia, jollaisia blogissa voidaan jatkossa nähdä (eli toisin sanoen sellaiset, joissa pääaiheena on jokin muu, kuin koirat). En jaksanut ruveta vanhoja tekstejä muokkaamaan, siinä menisi ikä ja terveys, kun muuttaisin joka postauksen jokaisen kuvan koon uusiksi, jnejne. Jatkossa kuvat tulevat olemaan kuitenkin isompia, ja lisäksi postausten teksti alkaa nykyään vasemmasta reunasta, sillä luin jostakin, että keskitettyä tekstiä on ärsyttävää lukea, mmhmm.
Koodasin myös blogin ulkoasun aivan uusiksi, kuten näkyy. Muutoksia siihen tulee todennäköisesti vielä, mutta toistaiseksi olen tyytyväinen; se on mielestäni siisti ja selkeä. Vinkkejä koodailuun saa kysyä vapaasti!

Tervetuloa siis niin vanhat kuin uudetkin lukijat, seuraamaan jälleen tällaisen itseään etsivän ihmisen hölinöitä!

Ps. Hyvää juhannusta!