Ensikosketus uuteen Sigma 85mm f/1.4 Art-putkeen / Keke, photoshoot 12.1.

Erittäin pitkän ja tuskaisen pohdinnan jälkeen päätin vihdoin ja viimein ostaa uuteen kameraani muotokuvauslinssiksi Sigman uuden version 85mm f/1.4:stä, joka on osa Sigman Art-sarjaa. Pähkäilin pitkään tämän ja vanhemman Sigman 85mm f/1.4:n välillä, sillä vanhempaa mallia löytyi huomattavasti halvemmalla, käytettynä tietty (n. 500 € vs n. 1070 €). Hintaero on niin suuri, että mietin, onko mitään järkeä ostaa tuota uudempaa versiota, onko se muka niin paljon parempi. Yksi vaihtoehtoni oli myös Nikkor 85mm f/1.8G, joka olisi myös ollut Sigman Art-linssiä paljon edullisempi, ja niin oikeastaan sitä vanhempaakin mallia. Kuitenkin Sigman linssien iso aukko houkutti, sekä Art-mallin kehuttu piirto, kuvanlaatu ja tietty se, että se on näistä vaihtoehdoista uusin.

Selailin Flickrissä kaikilla näillä otettuja kuvia, ja vaikka Nikkor 85mm f/1.8G:n jälkeä oli kehuttu todella hyväksi ja sen kromaattista aberraatiota lähes olemattomaksi, löysin niin huonolaatuisia tällä linssillä otettuja kuvia, jotka olivat täynnä CA:ta, että hylkäsin sen. Canonin 85mm f/1.8 USM:ssa minua oli eniten ärsyttänyt sen tapa vääristää värejä (kuvat olivat todella usein hieman cyaaneja), sekä se CA:n määrä, joten tuumasin, että vaikka se hyvä linssi onkin, en enää halua halvan hinnan houkuttelemana kärsiä sen huonoista puolista.

Nikkor 85mm f/1.4:ää en edes harkinnut, sillä sen erot Sigma Art:iin ovat melko minimaalisia, ja kuitenkin hintaeroa on jo n. 700 €. Jos olisin sellaisen löytänyt käytettynä, hieman edullisempaan hintaan kuin Sigman, olisin ostanut sen. Kolusin kuitenkin nettikirppareita ja kamerafoorumeita kolmen viikon ajan joka päivä, löytämättä sitä, enkä myöskään Sigmaa. Nämä objektiivit ovat vielä niin uusia ja hyviä, ettei niitä ole juurikaan käytettynä myynnissä.

Koska minulla oli tulossa sovittu "kuvauskeikka" kaverini kanssa perjantaina, ja halusin ehdottomasti ottaa nuo kuvat kunnon muotokuvauslinssillä, minun oli tehtävä päätös, en voinut jäädä odottamaan, josko näitä objektiiveja joskus tulisi ehkä myyntiin käytettynä. Valitsin Sigman Art-version, ja ostin sen uutena Superkuva.fi:stä. Tulin siihen tulokseen, että sen paremmuudesta vanhempaan malliin verrattuna kannattaa maksaa, ja jos joskus jostakin syystä päättäisin myydä sen, saisin sen myytyä todennäköisemmin, ja parempaan jälleenmyyntihintaan.
Objektiivi saapui viime torstaina, ja perjantaina nappasin sen mukaani, kun lähdin kuvaamaan kaverini pientä welsh corgi cardigan -pentua, Kekeä!

Näissä kahdessa kuvassa ei AF ole osunut ihan nappiin...

Vielä vähän käsitellympi versio tuosta ylemmästä kuvasta!

Takanani on nyt vasta yksi kokemus Sigma 85mm f/1.4 Art -objektiivin kanssa, mutta voin nyt jo sanoa, että wau! Aivan ihanaa jälkeä täydellä aukolla! Kohde on veitsenterävä, ja tausta sumentuu todella kauniisti. Värientoisto on kylläistä, värit oikean sävyisiä, kontrastia kuvissa on sopivasti, eikä CA:sta ole tietoakaan (paaitsi ehkä hieman noiden sivusta otettujen kuvien risuissa ja ruohoissa valkoista lunta vasten, mutta todella pientä sellaista, ja mikä tärkeintä, pääkohteessa itsessään ei näy mitään). Tämä putki vaikuttaa oikein passelilta valinnalta muotokuvaukseen. Automaattitarkennusta on haukuttu melko paljon, ja sen ajoittaisen toimimattomuuden huomasin kyllä itsekin vilkasta koiranpentua kuvatessani (kaikki postauksen kuvat on otettu AF:llä). Hieman joidenkin kuvien kohdalla harmitti, ettei AF ollut toiminut, mutta koska ylivoimaisesti suurin osa kuvista osui kuitenkin ihan nappiin, ei minulla kovin pahaa sanottavaa vielä tämän ensimmäisen kokemukseni perusteella AF:stä ole, saatika mistään muustakaan.
Kovin painavaksi putkeksi tätä on myös moitittu, ja kyllähän tämä noin 1100g painollaan onkin vähän tukevampi keskiverto-muotokuvausputkea, mutta itseäni paino ei kyllä vaivannut lainkaan. Jaksoin oikein hyvin ottaa lukuisia kuvia Kekestä ilman, että olisin huomannut käsieni väsyvän lainkaan, enkä minä ole kovinkaan lihaksikas ihminen :D mutta se vaikuttanee asiaan paljon, millä on tottunut kuvaamaan. Kyllä se edellisen kamerani objektiiveihin verrattuna on todella painava, mutta uuden kuvauskalustoni myötä olen jo tottunut siihen, että painoa on jonkin verran. Eikä tämä ole mitään verrattuna Sigman 120-300mm f/2.8 -objektiiviini, joka painaa kameran kanssa jo yli neljä kiloa. Olin jonkin verran käynyt sitä testailemassa ennen tämän hankkimista, joten uskoisin, että olen siitä saanut hieman tuntumaa näiden laitteiden painoon.

Kirjoitan tästä laajemman arvostelun, kunhan saan kunnolla tuntumaa tähän objektiiviin, ja olen päässyt testaamaan sitä erilaisissa olosuhteissa. Lemmikkien (ja toki myös ihmisten) muotokuvaus tulee kuitenkin olemaan varmasti 99% se, mihin tätä linssiä käytän. Keken kuvaaminen oli todella kivaa, ja tahtoisinkin jatkossa pyrkiä panostamaan yhä enemmän nimenomaan lemmikkikuvaukseen, ja kenties tehdä juuri siitä sen oman alani.

Uusi vuosi ja uusi kalusto!

Hyvää uutta vuotta 2018! Allekirjoittanut päätti sitten päättää edellisen vuoden uusimalla koko kuvauskalustonsa kertarysäyksellä. Olen haaveillut täysikennoisesta kamerasta aina siitä lähtien, kun olen järkkäreillä alkanut kuvaamaan (vuodesta -14?), mutta olen jostakin syystä uskotellut itselleni, ettei minulla koskaan tulisi olemaan siihen ja päälle vielä hyvälaatuisiin objektiiveihin koskaan varaa. Joulukuun alussa havahduin siihen, että olenkin tässä vuosien varrella saanut ihan mukavasti säästöjä kerrytettyä, ja koska uuden työni (kyllä, olen tätä nykyä valokuvausliikkeessä töissä!) myötä on jälleen kuvausintoni ottanut kunnolla tuulta siipiensä alle, ajattelin, että no hitto, miksei. Lisäksi Canon EOS 700D:nikin alkoi jo olla käytetyn ikäinen - ei missään nimessä vanha, eikä kulunut, mutta sen ikäinen, että onhan sillä jokuset kuvat räpsitty. Päätin siis kerrankin todella tuhlata itseeni, ja hetken kameroiden vertailun ja nettikirppareiden koluamisen jälkeen päädyin ostamaan käytettynä (shuttercount n. 2k, eli siis voiko sitä juurikaan edes käytetyksi sanoa) Nikon D810:n. Samaan syssyyn ostin samalta myyjältä ensimmäiseksi uudeksi objektiivikseni Sigma 24mm f/1.4 Art DG HSM:n. Olin jo päättänyt, että nyt ostan hyvän, täysikennoisen kameran. Samoin olin päättänyt, että ostan jatkossa vain oikeasti laadukkaita, valovoimaisia ja varmasti käyttöön tulevia linssejä. Ei enää pelkän hintalapun tuijottamista laadun kustannuksella.
Kaikki tämän postauksen kuvat otettu uudella kamerallani sekä Sigman 24mm-linssillä.

Sigma 24mm f/1.4 Art. Kuvat otettu 1.4 -aukolla.

Sain kyseisen kameran ja objektiivin todella edulliseen hintaan, etenkin, kun ottaa huomioon, kuinka vähän käytettyjä ne olivat. Kaikki suojat, tulpat, kantohihnat, objektiivin suojapussi, johdot ja muut, mitä mukaan kuului, olivat mukana. Lisäksi sain kaupanpäälle UV-filtterin ja vastavalosuojan tuohon objektiiviin. Iso kiitos siis tälle myyjälle näistä, koin kaupat erittäin hyviksi!

Sitten siihen polttavan kysymyksen pariin - miksi vaihdoin Canonista Nikoniin? Olin alun perin vannoutunut Canonisti, enkä suostunut edellisiin kameroihini ostamaan edes minkään muun merkin objektiiveja, vaikka ne olisivat olleet huomattavasti halvempia. Se oli typerä ajattelutapa. Varsinkin Sigma tekee myös todella laadukasta optiikkaa, ja useissa tapauksissa Sigman vastaava linssi tuottaa jopa parempaa jälkeä kuin merkin "oma" versio. Avarsin siis katsettani myös muun merkkisiin objektiiveihin, ja aloin kyseenalaistaa myös kameramerkkiä. Olin jo jokunen vuosi sitten kiinnittänyt huomiota siihen, että usein ammattikuvaajat (etenkin luontokuvaajat) käyttävät useammin Nikonin kuin Canonin kameroita. Kenties vain kuvittelin, kenties olen väärässä, en varsinaisesti koskaan tehnyt asiasta mitään oikeaa tutkimusta, mutta tällaisen havainnon tein ihan sattumalta. Aloin vertailemaan mm. cameradecision.comin kautta Canonin ja Nikonin vastaavia malleja keskenään, ja heti huomioni kiinnittyi siihen, että Canonin kamerat olivat aina kalliimpia. Ja siitä huolimatta Nikonin mallit olivat yleensä parempia; nopeampia, enemmän tarkennuspisteitä, parempi kohinansieto, parempi kuvanlaatu. Tuumin, että taidanpa vaihtaa Nikoniin. Tietty se tarkoitti myös sitä, että joudun uusimaan kaikki putkeni, mutta olisin joka tapauksessa vanhoista Canonin putkistani säästänyt ainoastaan 35mm f/2 IS USM:n, joten tilanne olisi ollut aivan sama, vaikka olisin ostanut uuden Canoninkin.

Näin päädyin siis vaihtamaan kameran merkkiä, ja malli taas tuli ikään kuin luonnostaan. Pohdin Nikonin D500, D750, D810, sekä D850 -mallien välillä jonkin aikaa, mutta olin jo oikeastaan päätökseni tehnyt, vertailin malleja vain maun vuoksi. Ei kroppikennoista, ammattitason kamera, mutta kuitenkin suhteellisen sopuhintainen (eli siis ei mitään kuuden tonnin runkoa), sekä mielellään mahdollisimman nopea. Kun vielä löysin tuon myynti-ilmoituksen, jossa D810:n runkoa myytiin, oli asia sillä selvä. Namikat ovat eri paikoissa kuin Canoneissa ja asetuksien säätö tapahtuu hieman eri tavalla, mikä tuntuu joillekin olevan se pääsyy, mikseivät koskaan vaihda kameramerkkiä, mutta itse en tätä ole kokenut minkäänlaiseksi ongelmaksi; käteni ovat nopeasti saaneet tuntuman Nikonista.

Objektiivien suhteen olin päättänyt, että hankin ehdottomasti laajakulman, muotokuvausobjektiivin, jonka tulisi olla mielellään 85-millinen, sekä supertelen/telezoomin. Joskus myös ehkä jonkun 100-180mm -polttovälin macro-objektiivin, sekä, jos koen sen tarpeelliseksi, ihan 50mm normiobjektiivin tai peruszoomin (joku 24-70mm tms.). Jokaisessa objektiivissa täytyy olla mahdollisimman hyvä valovoima, siitä en enää aio tinkiä.

Laajakulman sain samaan syssyyn kameran kanssa, kuten jo aiemmin kerroin, ja olen ollut todella tyytyväinen sen terävään jälkeen; piirto on todella tarkkaa täydelläkin aukolla. Lisäksi värientoisto ja -kylläisyys on todella, todella hyvä (tämä on mielestäni yksi linssin parhaista puolista), enkä ainakaan vielä ole törmännyt minkään sortin ikäviin värivääristymiin, kuten CA:han. Isoa miinusta objektiivi sen sijaan saa Sigman objektiiveille tyypillisestä automaattitarkennuksen tökkimisestä - linssi tykkää oikein mielellään tarkentaa kuvattavan kohteen taakse. Tarkennuksen hienosäädöllä sain sen kuitenkin pelittämään vähän paremmin. Lisäksi hankin tämän linssin nimenomaan maisemakuvausta varten, joten tämä seikka ei tule sen puolesta olemaan ongelma. Valovoimansa johdosta sillä on mahdollista kuvata mm. tähtitaivasta ja revontulia, ja odotankin innolla, että pääsen testaamaan sitä kunnolla tällaisissa olosuhteissa. Kirjoitan tästä objektiivista kunnon arvostelun, kunhan olen päässyt käyttämään sitä enemmän.

Ostin pari päivää sitten myös seuraavan objektiivin, Sigma 120-300mm f/2.8 EX DG OS APO HSM -telezoomin. Hommaan sille vielä kaveriksi telejatkeen, jonka käytön mahdollistaa suuri valovoima, jolloin saan tästä hyvästä yleistelezoomista myös oikein mainion luontokuvausobjektiivin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Tämänkin linssin ostin käytettynä (Rajalacameralta, hyvin edullisesti), ja onhan tuo malli jo jokusen vuoden vanhakin, ettei sitä enää uutena löydäkään mistään. Uudempi malli tästä maksaa n. 2500 €, joka on sekin melko pieni hinta näin valovoimaisesta 300mm saakka yltävästä telestä, jossa on vieläpä kiinteä aukko koko polttovälillä. Telet, joissa on suuri aukko, maksavat todella paljon, minun kukkarolleni ainakin, joten tämä oli todella hyvä löytö.

Yksi kriteeri zoomien suhteen minulla oli, että ei enää muuttuvia aukkoja. Minulla meni siihen todella pahasti hermot edellisen telezoomini, Canon EF-S 55-250mm f/4-5.6 IS STM:n kanssa. Tietysti ko. objektiivihan on aivan täysi lelu, jota ei voi edes verrata tähän uuteen kolmen kilon järkäleeseeni, saatikka mihinkään muuhunkaan laadukkaaseen putkeen. Kuitenkin sen kanssa touhutessani tiesin jo, kuinka rasittavaa on jatkuvasti vaihtaa kameran asetuksia, kun zoomailee, ja etenkin nopeissa tilanteissa jää moni hyvä kuva ottamatta, taikka sitten vastaavasti kuvat alivalottuvat, kun ei ehdi muuttamaan säätöjä. Tietysti voisihan aina käyttää sitä objektiivin pienempää suurinta aukkoa (kuulostipas tyhmältä) joka tilanteessa, mutta ainakin itse mielelläni käytän aina mahdollisimman suurta aukkoa useimmissa kuvaustilanteissa, ja lisäksi vähänkään huonommassa valaistuksessa se onkin jo lähes pakko. Eihän se kivaa ole, että kuvaa melko hämärässä, ja olisi mahdollista käyttää aukkoa 4, mutta joutuu käyttämään 5.6:ta, jottei tarvitsisi vaihtaa aina asetuksia zoomatessa. Jatkossa tätä ongelmaa ei ole.

Kirjoitan myös tästä objektiivista arvostelun, kunhan olen sitä päässyt kunnolla testailemaan - tähän mennessä olen ottanut vain muutamia testikuvia melko huonossa valaistuksessa.

Sama kuva kuin ylempi, runsaasti cropattuna. Yksi täysikennoisen kameran ehdottomasti parhaita puolia! Ainiin joo, ja tämä kuva on kenties yksi suosikkikuvistani, mitä olen koskaan ottanut. Se johtuu siitä, että tarkensin suoraan kohti juoksevaan Tuittuun manuaalisesti. Käytän oikeastaan aina liikkuvia kohteita kuvatessani automaattitarkennusta, kuten varmasti suurin osa muistakin kuvaajista, sillä käsin tarkentamalla on melko haastavaa saada kohde tarkennettua oikein. Nyt onnistuin siinä täydellisesti, puolivahingossa. Voisi jopa sanoa, että olen hieman ylpeä itsestäni!

Täysikokoinen kenno on kenties ihaninta ikinä. Kun on jo tottunut siihen, ettei kuvasta saa minkäänlaista yli 100% croppia ilman laadun järkyttävää heikkenemistä, tai siihen, ettei ISO-arvoa voi nostaa koskaan yli tuhannen, etenkään keinovalossa, niin tämä on todella ihana muutos! Kuvanlaatu on todella paljon parempi kuin Canon 700D:ssäni, ja oikeastaan ainoa ominaisuus, jota jään siitä kaipaamaan, on 1,6x -kroppikerroin, joka hyödyttää luontokuvauksessa paljon. Kuitenkin uudella zoomillani, telejatke siihen liitettynä, tulen varmasti saamaan yhtä hyvin kaukana olevista kohteista kuvia, huomattavasti paremmalla laadulla, joten tämäkin ominaisuus on jo korvattu.

Tässä hieman ensikosketuksistani uuteen kameraan ja uusiin objektiiveihin, ja kuten jo mainitsinkin, tulen kirjoittamaan kyllä jokaisesta ihan omat postauksensa, joissa kerron kaikesta tarkemmin. Vielä kun saisi edes yhden päivän, jolloin ei sataisi ja olisi harmaata, ja sattuisin vieläpä olemaan vapaalla, niin olisi hyvä. Toivon näiden ihanien joulukuussa otettujen talvipäivän kuvien kelin tulevan takaisin mahdollisimman pian. Hyvää alkanutta vuotta, ihmiset!