Canon EOS 700D

Minulta toivottiin jonkin aikaa sitten arvostelua kamerastani, Canon EOS 700D:stä, joten tässäpä tämä. Pahoittelen, jos tästä arvostelusta jäi puuttumaan jotakin tärkeää. Tätä ei ollut mitenkään helppoa kirjoittaa, mutta yritin kyllä kertoa kaikesta olennaisesta. Jos jokin jäi siis vielä mietityttämään, kysykää ihmeessä!

Tätä ennen minulla oli EOS 1200D, jonka päätin viiden kuukauden käyttökokemuksen jälkeen vaihtaa parempaan, kun varaakin kerran oli. Parannus oli ihan huikea verrattuna hintaeroon. Kuvanlaatu on huomattavasti parempi, tarkennus nopeampi ja tarkempi (vähän objektiivista riippuen), esikatselunäyttö paljon parempi resoluutioltaan, parempi kohinansietokyky, kääntyvä kosketusnäyttö, ja vaikka mitä muuta. Näistä kuitenkin alempana sitten lisää.

Kaikenkaikkiaan EOS 700D on oikein hyvä ja helppokäyttöinen kamera harrastuskäyttöön, jos haluaa ennemmin muistoja, kuin ammattitason valokuvia. Suosittelen erittäin lämpimästi mieluummin säästämään pari satasta ja ostamaan tämän, kuin halvemman 1200D:n. Sen sijaan 600D:stä ei kannata tähän päivittää, jollei halua kuvata videoita, sillä muutoin ominaisuudet ovat lähes identtiset.

35mm, f/2, 1/80 s, ISO 400.

Tiedot:
• 18 mp:n APS-C -kokoinen CMOS-kenno (22.3 x 14.9 mm)
• Prosessori Digic 5
• ISO-herkkyysalue 100-12800 (videokuvauksessa max. 6400), laajennettavissa ISO 25600:aan
• Optinen etsin
• 3" (7,7 cm) kääntyvä LCD-kosketusnäyttö, 1 040 000 pistettä
• 9 tarkennuspistettä (ristikkäistä)
• Max. suljinaika 1/4000 s
• Sarjakuva 5 kuvaa/sek
• Sisäänrakennettu salama
• Objektiivikiinnitys EF ja EF-S
• Yksi korttipaikka (SD(HC/XC))
• Mitat: 133 x 100 x 79 mm
• Paino 580 g
• Ei sääsuojausta
• Julkaistu 2013

(Tiedot koottu Canonin, Verkkokauppa.com:in, Rajalacamera.fi:n, ja Jarjestelmakamera.fi:n sivuilta)

Kameran runko maksoi n. 550 € digitarvike.fi:stä, mikä on mielestäni ihan sopiva hinta. Kameran käsissäpidettävyydestä ja muotoilusta ei ole mitään pahaa sanottavaa, se istuu käteen hyvin ja kaikki namikat ovat sopivissa kohdissa. Painoa ei ole mielestäni yhtään liikaa, ainakaan vähän kevyempien objektiivien kanssa. Kamera on myös melko helppokäyttöinen, jonka vuoksi tämä sopii hyvin ensimmäiseksi järkkäriksi. Ohjelmanvalitsin pyörii 360°, ja manuaaliasetusten lisäksi sieltä on tietenkin valittavissa monille tutut muotokuva, lähikuva, maisemakuva, urheilukuva, ynnä muut automaattiasetukset.

Kenno on 18 megapikselin APS-C -kokoinen CMOS-kenno. Kuvanlaatu on hyvää, mutta ei tietenkään niin hyvää, kuin täyden kennon kameroissa. Itse haaveilen jo nyt täyden kennon kamerasta (5D Mk III:stä), mutta sellaiseen minulla ei tule olemaan varaa ihan lähiaikoina. Tämä kuitenkin ajaa asiansa toistaiseksi, ja lisäksi APS-C-kennossa on hyvänä puolena sen croppikerroin, 1,6. Näin ollen kaukana olevien kohteiden kuvaaminen onnistuu tällä pienemmän polttovälin objektiivilla, sillä polttoväli on 1,6 -kertainen (100mm = 160mm, jne).

Kääntyvä LCD-kosketusnäyttö on kätevä varuste. Ilmankin kyllä pärjää, mutta se tuo suurta helpotusta alhaalta tai ylhäältä päin kuvaamiseen. Ei tarvitse kyykistellä tai maata mahallaan maassa, kun voi vain kääntää näyttöä. Ei tarvitse kiivetä jakkaralle kuvailemaan, voi vain nostaa kameraa ja kääntää näyttöä. Lisäksi kameralla voi ottaa halutessaan vaikka selfieitä, sillä näyttö kääntyy 180° eteen.
Itse tykkään käyttää enemmän namikoita, mutta näytössä on myös mahdollisuus koskettamalla vaihtaa asetuksia, tarkentaa, selata kuvia, ynnä muuta vastaavaa. Näyttö on hyvä resoluutioltaan, ja pieleen menneet kuvat näkee helpommin suoraan kamerassa kuin esim. 1200D:llä.
Näytöllä kuvatessa voi käyttää erilaisia luovia suotimia, kuten mm. rakeinen mustavalkokuva, pehmennys, kalansilmätehoste ja lelukameratehoste. Itse en näitä suotimia ole vielä kertaakaan kokeillut.
Tässä kääntyvässä näytössä on Live View -tila, eli tarkennettaessa painamalla laukaisin puoliväliin, kuva näkyy näytöllä sellaisena, kuin se tulee olemaankin. Tällä aloitteleva kuvaaja näkee helposti, jos kuva on esimerkiksi ali- tai ylivalottumassa, ja saa korjattua asetuksia ennen kuin on ehtinyt ottaa huonoa kuvaa. Tämä on mielestäni hyvä ominaisuus, ja itsekin kuvaan näytön kautta paljon. Siinä on kuitenkin joitakin merkittävän huonoja puolia: näytöllä kuvattaessa tarkennus on erittäin hidas. Liikkuvaa kohdetta kuvatessa on lähes poikkeuksetta pakko tähystää etsimen kautta. Näytön kautta kuvaaminen vie myös todella paljon akkua.
Edit 2.7. klo 21:58: Minulle kerrottiin, että näyttöä VOI käyttää myös ns. "normaalissa" asennossa kameran takapuolella, toisin kuin luulin. En ollut itse aiemmin uskaltanut kokeilla kääntää näyttöä, mutta nyt tiedän, että se on mahdollista :D

Canon EOS 700D vs 1200D. Vaikka 700D:ssä onkin sivulle kääntyvä näyttö, sen saa taivutettua myös kameran taakse kuten 1200D:ssä.

Korkein ISO-arvo on 12800, joten tällä kameralla pitäisi pystyä kuvaamaan hyvin melko pimeässäkin. Se onkin sitten eri asia, millaista jälkeä sieltä tulee. Kameran kohinansieto on melko kehno, kuten nyt yleensäkin näissä vähän halvemmissa harrastelijakameroissa, ja olosuhteista riippuen ISO 800 alkaa olla tällä se yläraja, jollei halua kuvanlaadun selvästi kärsivän. Tosin, sisätiloissa jopa ISO 3200 saattaa toimia ilman hirveämpiä kohinoita, mutta siihen vaikuttavat myös valaistus ja monet muut seikat. Ikkunasta tulevassa luonnonvalossa kohina on melko vähäistä korkeallakin ISO-arvolla, kellertävässä keinovalossa taas kuvanlaatu on aivan järkyttävää. Kameran asetuksista saa vaimennettua kohinaa jonkin verran.

Tällaisessa ikkunasta tulevassa luonnonvalossa kohina on melko vähäistä korkeillakin ISO-arvoilla.

35mm, f/2.8, 1/200 s, ISO 1600.

Nopein suljinaika on "vain" 1/4000 s. Jollekulle se on enemmän kuin tarpeeksi, jollekulle se ei riitä alkuunkaan, riippuu aivan siitä, mitä kuvaa. Juoksevaa ja lokkivaa koiraa kuvatessa 1/4000 s riittää vallan mainiosti, ja itse käytän yleensä (koiran liikkeistä, valosta, objektiivista ja aukosta riippuen) 1/640-1/2000 s. Kuvan ottamisen jälkeen kamera jää miettimään joksikin aikaa, joten missään todella haastavissa ja äärimmäistä nopeutta vaativissa kuvaushetkissä ei tämä kamera ole ihan parhaimmillaan, mutta harvemmin sellaisia tilanteita harrastelijakuvaajalle vastaan tuleekaan.

Tarkentaminen onnistuu nopeiten etsimen kautta, kuten jo aiemmin totesinkin. Tällöin automaattitarkennus toimii todella nopeasti, etenkin STM-objektiivilla. Lisäksi valittu kohde pysyy hyvin tarkennettuna myös liikkuessaan.

Hoitokoira Reino. Kuvat otettu sarjakuvauksella. 85mm, f/1.8, 1/1250 s, ISO 200.

Videokamerana EOS 700D on kuulemma oikein hyvä, ja sillä voi kuvata Full HD 1080p -videokuvaa. Kamerassa on sisäänrakennettu mikrofoni, ja myös liitäntä ulkoiselle mikrofonille. Itse en ole tällä ehtinyt kuin yhden videon kuvata, mutta kuvanlaatu videossa oli todella positiivinen yllätys (tosin sitten tänne lisätessä blogger pilasi sen). Muuta en osaa video-ominaisuuksista sanoa, sillä itse en oikeastaan juurikaan kuvaa videoita.

Loppupäätelmänä Canon EOS 700D on ollut hyvä ja asiansa ajava kamera. Löydän siitä jatkuvasti uusia ominaisuuksia oppiessani yhä enemmän valokuvaamisesta. 

Tällä kameralla on hyvä lähteä liikkeelle valokuvaamisen ihmeelliseen maailmaan. Jollei koskaan tahdo ottaa aivan ammattitason valokuvia, tämä käy oikein hyvin vaikka lopulliseksikin järjestelmäkameraksi. Hienoja kuvia saa helposti, eikä ole mitään järkeä ostaa muistojen ikuistamista varten monen tonnin ammattikameraa. Ja lopputuloshan riippuu lähestulkoon täysin kuvaajasta, ei kamerasta.

Jos metsään haluat mennä nyt

Useita päiviä jatkunut huono sää kaikkosi vihdoin viime sunnuntaina (tosin nyt se on jo palannut takaisin). Lähdin auringonpaisteesta innostuneena Tuitun kanssa kunnon metsälenkille ja nappasin kamerani, sekä kaikki objektiivini mukaan.
Olen aivan rakastunut 35mm + loittorengas -yhdistelmään, sillä saa todella hyviä makrokuvia! Innostuinkin metsässä kuvailemaan hyönteisiä puuhissaan. Olen niin tottunut kuvailemaan isompia ja kauempana olevia kohteita, että lähietäisyydeltä kuvailu, käsin tarkentaminen ja pikku ötököiden seurailu avasi minulle lähestulkoon aivan uuden maailman. Kenties joskus, kun voitan lotossa, ostan ihan oikean makrolinssin.
Muutoin käytin lenkillämme pitkälti 85mm:ää, ja kaikki postauksen kuvat Tuitusta on otettu sillä. Zoomiakin kaivelin esille tarkoituksenani ikuistaa lintuja, mutta se jäi hyvin vähäiselle käytölle. Lintujen etsiminen ja kuvaaminen on melko haastavaa puuhaa, eivätkä kimpussani pyörineet noin miljoona hyttystä erityisemmin helpottaneet asiaa. Keräsin jalkoihini n. 25 hyttysenpaukamaa. Ah, metsälenkit ♥