Korkeasaareen koko päiväksi

En tiedä mistä, mutta jostakin tuo kaksilahkeinen sai päähänsä, että eläintarhaan pitäisi päästä. Olin itse ollut edellisen kerran eläintarhassa vuonna... Öö, 2000 (herranjumala, siis oikeesti, seitsemäntoista vuotta sitten!) ? Joka tapauksessa, innostuin heti ideasta, tottakai, ja päätimme pari viikkoa sitten lähteä viettämään lauantaita Korkeasaareen. 

Helsingissä oli aivan sattumalta samaan aikaan jotkin samba-karnevaalit, ja törmäsimme kulkueeseen matkalla Kauppatorille. Koko Pohjois-Esplanadi oli suljettu autoilta, ja upea, värikäs ryhmä toisensa perään kulki tanssien ja laulaen ohitse. Itse Aira Samulin istui autossa kulkueen kärjessä!
Oli ihanaa nähdä, miten iäkkäämmätkin naiset, vanhimmat varmasti noin 80-vuotiaita, olivat pukeutuneet huomiota herättäviin, kauniisiin asuihin, ja tanssahtelivat suurin elein puolelta toiselle. Koko esitys oikein säteili energiaa ja rentoa hauskanpitoa. Tanssiminen tekee ihmiselle niin hyvää!

Ihana karnevaalikulkue vei huomion pitkäksi aikaa, mutta pääsimme silti satamaan asti. Toisinaan koen vahvasti olevani edelleen henkisesti eskari-ikäisen tasolla, kun kaikki tuntuu vieläkin niin kovin jännältä ja ihmeelliseltä. Se hetki, kun seisoimme laiturilla odottamassa Korkeasaaren lauttaa, oli jälleen juuri sellainen. Olin varmasti enemmän täpinöissäni, kuin yksikään paikalla olleista lapsista :''D toisaalta, vaikka tunnenkin toisinaan itseni vähän lapselliseksi, olen siitä iloinen, että vielä aikuisenakin olen niin utelias ja avoin. 

Kaiken kaikkiaan reissu oli hauska ja normaaleista viikonloppumeiningeistä poikkeava. Kerrankin tuli tehtyä jotain aivan muuta. Neljä tuntia vierähti ihan huomaamatta, ja lähdimme saarelta viimeisellä lautalla. 

Bongattiin saaren eksoottisin eläin!

Yksi tavattoman kaunis amurinleopardi sattui köllöttelemään sopivan näkyvässä paikassa, että siitä sai hyvän kuvan napsaistua, mutta muutoin, kuten tavallista, kissat loikoilivat näkymättömissä. Aivan aidan vieressä makasi leijonauros, joka karjui matalalla, jyhkeällä äänellä, niin, että koko saari varmasti kuuli. Apinat olivat ihania, linnut upeita, visentit mahtavia, jyrsijät suloisia ja ympäriinsä pesivät valkoposkihanhet äkäisiä. Korkeasaari oli juuri sellainen kuin muistinkin.

Täällä taas!

Tervehdys kaikille! Olen päättänyt jälleen palata bloggaamisen pariin, näin kahden vuoden tauon jälkeen. Halu kirjoittamiseen, valokuvaamiseen ja tätä kautta itsensä ilmaisuun kasvoi jälleen niin suureksi, että tämän blogin henkiin herättäminen tuntui hyvältä ajatukselta.
Kuten tauolle jäädessäni uhosin, olen tosiaan pistänyt koko blogin aivan uusiksi. Erilaisia nimivaihtoehtoja mietittyäni päätin (todella luovasti) nimetä blogin uudelleen ihan vain itseni mukaan. Tulen tästedes postailemaan melko kuvapainotteisesti ihan kaikenlaisista aiheista, mistä nyt ikinä haluankaan, aina valokuvaamisesta, matkustelusta ja luonnosta ihan tavalliseen arkielämään. Kyseessä ei siis enää ole puhtaasti koira-aiheinen blogi, vaikka toki yleisön suosikkia, suloista Tuittuakin tullaan näkemään paljon, onhan se edelleen olennainen osa elämääni ;)
Poistin suurimman osan vanhoista teksteistä, ja jätin jäljelle ainoastaan ne, jotka edes hieman ovat sen suuntaisia, jollaisia blogissa voidaan jatkossa nähdä (eli toisin sanoen sellaiset, joissa pääaiheena on jokin muu, kuin koirat). En jaksanut ruveta vanhoja tekstejä muokkaamaan, siinä menisi ikä ja terveys, kun muuttaisin joka postauksen jokaisen kuvan koon uusiksi, jnejne. Jatkossa kuvat tulevat olemaan kuitenkin isompia, ja lisäksi postausten teksti alkaa nykyään vasemmasta reunasta, sillä luin jostakin, että keskitettyä tekstiä on ärsyttävää lukea, mmhmm.
Koodasin myös blogin ulkoasun aivan uusiksi, kuten näkyy. Muutoksia siihen tulee todennäköisesti vielä, mutta toistaiseksi olen tyytyväinen; se on mielestäni siisti ja selkeä. Vinkkejä koodailuun saa kysyä vapaasti!

Tervetuloa siis niin vanhat kuin uudetkin lukijat, seuraamaan jälleen tällaisen itseään etsivän ihmisen hölinöitä!

Ps. Hyvää juhannusta!