torstai 22. elokuuta 2024

Pariisin kevät

Pääsin pääsiäisenä -24 reissaamaan pitkästä aikaa. Oikeastaan ensimmäistä kertaa kevään 2020 jälkeen (kun mukaan ei lasketa visiittejä Tukholmaan ystävääni tapaamaan). Pohdin, mikä olisi kiva kohde, kun vihdoin viimein pääsee taas käymään jossakin. Päätin suunnata Pariisiin, koska se on ollut yksi suurimmista haaveistani aina. Jostain syystä olen vaan "säästellyt" sitä matkakohteena johonkin hamaan tulevaisuuteen, kun minulla on mukamas paljon aikaa ja rahaa, ja ties mitä. Nyt tajusin vihdoinkin sen, että ei sitä täydellistä hetkeä koskaan tule - jos jostakin haaveilee, se pitää toteuttaa nyt, eikä sitten joskus. Ja ainahan sinne voisi mennä vielä uudestaan, mikäli tuntuu että reissu jäi vajaaksi!

Niinpä lähdin siskoni kanssa kolmen päivän ja yön mittaiselle Pariisinreissulle. Ja kyllä - aion vielä joskus palata tuohon ihastuttavaan kaupunkiin.



Pariisi oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Suurkaupunki, jossa yhdistyvät historia ja perinteiden kunnioitus nykypäivään. Paljon kivijalkakauppoja, pienistä kukka- ja korukaupoista tyyriisiin luksusmuotiliikkeisiin, joiden näyteikkunassa ja hyllyillä oli esillä tyylikkäästi vain muutamat kengät ja laukut. Konditorioita (pâtisserie), joissa oli toinen toistaan herkullisemman näköisiä leivonnaisia ja macaronseja. Kahviloita ja ravintoloita joka kadunkulmalla, joista sai taivaallisen hyvää ruokaa.

Sekä tietysti ne nähtävyydet. Eiffel-torni on kenties maailman tunnetuin nähtävyys, ja siitä on muodostunut Pariisin symboli, vaikka pariisilaiset itse sitä alun alkaen inhosivatkin.

Kiersimme niin Eiffel-tornin, Hôtel des Invalidesin, Notre-Damen kuin Riemukaarenkin, ja kävelimme Champs-Élyséetä aina Concorden aukiolle asti. Siitä etenimme Tuileriesin puistoon lounastamaan, jossa oli muuten reissun ainoa surkea ruoka. Plussana vielä lintu kakkasi siskoni päähän. 

Venekilpa Luxembourgin puistossa.





Pariisia Montparnassen pilvenpiirtäjän ylimmästä, eli  56. kerroksesta nähtynä (korkeus 210 m). Hyvin erottuvat Eiffel-torni sekä Hôtel Invalides. Huipulta erotti myös mm. Sacre Coeurin Montmartren ylimmällä kukkulalla.




Oikealla näkyy saapuva saderintama pilvenpiirtäjästä katsottuna.


Ihastelimme Pariisia 360 asteen näköalalla Montparnassen pilvenpiirtäjän näköalatasanteelta, ja istuskelimme Luxembourgin puistossa livemusiikkia kuunnellen. Matkustimme metrolla Montmartreehen ja kapusimme valtavan määrän rappusia ensin metroasemalla, ja sitten vielä kukkulan laelle asti, Sacré-Coeurille. Kiersimme ihanan Montmartren katuja ja kuvittelimme mielessämme kaikkia niitä taiteilijoita ja eksentrikkoja, jotka aikanaan asustelivat siellä. Vielä tänäkin päivänä Montmartre viehättää taiteilijoita, ja satuinpa itsekin näkemään pienen ateljeen, jossa maalari taulukasojen keskellä työsti parhaillaan uutta taideteosta. Tulimme mäkeä alas aina Clichyn aikuisviihde-bulevardille ja Moulin Rougelle asti (sivuhuomautuksena - meidän reissustamme ei ollut kulunut kuin muutama päivä, kun Moulin Rougen kuulun tuulimyllyn lavat tipahtivat alas kadulle! Ehdimme siis juuri ja juuri nähdä myllyn vielä kunnossa).

Le mur de je t'aime

Sacre coeur, Pyhä sydän




Pieni ateljee, jossa maalari taulukasojen keskellä parhaillaan työsti uutta taideteostaan.



Minut valtasi lähes unenomainen tunne nähdessäni Eiffel-tornin. Samoin Notre-Damen luona. Siinä se nyt oli, oikeasti. Historiallinen monumentti, jonka olen nähnyt lukuisia kertoja elokuvissa ja sarjoissa, josta on tehty lauluja ja maalattu tauluja, johon yhdistyy lukuisia tarinoita. Siinä se nyt oli, silmieni edessä, ihan oikeasti. Huikea fiilis.

Sieltä se kurkistelee! :')

Kävimme Louvren ja Orsayn museoidenkin luona pyörähtämässä, naiivisti kuvitellen, että pääsisimme kiertämään ne. Juu ei - pääsiäisenä oli hiukan muitakin liikkeellä, ja esim. Louvreen yli 5 h jono! Museot jäivät siis ensi kertaa odottamaan.

Yllätyksekseni myös kierrokset Pariisin katakombeissa oli varattu täyteen. En arvannut, että sinnekin on niin kova tunku, että liput pitäisi ostaa etukäteen! Mutta jäipähän tosiaan ensi kerralle sitten vielä paljon mielenkiintoista nähtävää :)

Vasemmalla ihana pieni korukauppa Pont Neufin sillan kupeessa, josta ostin itselleni kauniit korvikset.

Hotellimme sijaitsi erittäin hyvällä paikalla, vajaan kilometrin etäisyydellä Eiffelistä ja Invalidesista. Pont de l'Alman metroasema oli ihan vieressä, ja metrolla pääsimmekin kätevästi kulkemaan paikasta toiseen. Toki kävelimmekin paljon, n. 10-20 km joka päivä. Koska aikamme oli kuitenkin hyvin rajallinen, metrolla kruisailu jeesasi meitä kivasti, ja ehdimme näkemään enemmän. Pariisin metro tulikin tässä lyhyessä ajassa meille ihan tutuksi. Yllättävän kiva ja helppokäyttöinen, vaikka metrolinjoja on kymmeniä, ja ne kulkevat ristiin rastiin samojen asemien kautta. Pitää vain katsoa metrokartoista huolella, miltä laiturilta lähtee mihinkin suuntaan kulkeva juna. Google maps myös neuvoo todella hyvin julkisten käyttämisessä.

Kun me puhuimme englantia, meille vastattiin monesti ranskaksi (ah, ranskalaiset ♥), jonka jo etukäteen tiesin - ranskalaiset kun eivät kovin hyvin englantia osaa. Osin kyse on myös asenteesta, johtuen kenties Englannin ja Ranskan pitkästä sotaisasta historiasta. Monesti myös julkisten paikkojen ja metroasemien opaskyltit, infot, ja esim. ravintoloiden ruokalistat olivat vain ranskaksi. Minun alkeellisista ranskankielentaidoistani oli siis yllättävän paljon hyötyä jo vain muutaman päivän mittaisella reissullakin.

Ranskalaisia herkkuja - etanoita, ankkaa, tuoretta patonkia ja punaviiniä... Herahtaa vesi kielelle vieläkin!


Erittäin hyvää vietnamilaista, ja aivan hotellimme vieressä! Mutta kuten näkyy, emme olleet ainoita, jotka pitivät paikasta :'D piskuinen ravintola olikin oikeastaan koko ajan täynnä.


Hämmentäviä Suomi-viittauksia - lemmikkitarvikekauppa nimeltä Koira Montmartressa

Sää oli kylmä, kylmempi kuin Suomessa tuolloin (tottakai Suomeen osui joku lyhyt auringonpaisteen jakso juuri silloin, kun me olimme pois - palattuamme iskikin heti takatalvi :D). Ensimmäisenä kahtena päivänä satoi ja tuuli. Kolmantena päivänä saimme nauttia hiukan auringostakin, joskaan lämpötila ei vieläkään paljoa yli 10 asteen kohonnut. Mutta mitäpä tuosta - pieni sade ei matkaamme haitannut. Saimmepahan ostaa kadunvarsikioskista itsellemme upeat Pariisi-sadeviitat! Tämä kylmässä ja märässä värjöttely tosin ei ainakaan varsinaisesti edesauttanut flunssani paranemista, jollaisen harmillisesti olin ehtinyt napata juuri ennen reissua, tottakai... Mutta eipä tauti enää onneksi pahempaan suuntaankaan mennyt.

En yhtään ihmettele, miksi tätini ja mummoni ovat rakastuneet Pariisiin. Tätini aikanaan asuikin kaupungissa tovin, ja on sen jälkeen palannut Pariisiin yhä uudelleen ja uudelleen - lähes joka vuosi oikeastaan. Itseänikin puraisi pieni Pariisikärpänen, enkä kokenut vielä saaneeni kaupungista "kaikkea". Enkä tiedä, voiko Pariisista koskaan oikeastaan saadakaan. Tulen siis varmasti vielä matkustamaan sinne uudelleen. 


Merçi beaucoup Paris, à bientôt !


torstai 14. maaliskuuta 2024

Saapuminen kaukaisuuteen

Lähtö Balilta, 8 h välilasku Sydneyssä (jossa muuten nukuimme oikein lokoisasti tavaroinemme keskellä lentokentän vilkkainta aukeaa :D), ja sitten saavuimme Aucklandiin, Uuden-Seelannin pohjoissaarelle. Näin kaukana kotoa en koskaan aiemmin ollut vielä käynyt, enkä välttämättä ihan heti tule käymäänkään. Vaikkakin haaveilen kyllä matkasta Tongalle ja muille Tyynenmeren pikkusaarille... Kenties joskus sitten hamassa tulevaisuudessa! 

Auckland oli ihan nasta paikka - palveluita, kauppoja ja ruokapaikkoja oli hyvin tarjolla. Oli rauhaisia puistoalueita, joissa kaverukset soittelivat pienelle yleisölle ja ohikulkijoille livemusiikkia, olipa yksi viulistikin, ja oman elämänsä taiteilijat maalailivat maisemia ympärillään. Oli vilkkaampia ostoskatuja, sekä nätti satama-alue.
Kyseessä ei ole mikään tukahduttavalla tempolla sykkivä metropoli, vaikka Auckland onkin maan suurin kaupunki. Toisaalta Uusi-Seelantihan on sekä väkiluvultaan että pinta-alaltaan aika liki Suomen kokoluokkaa, joten ei ihmekään. Vähän niin kuin Helsingissä olisi ollut.

Joulu alkoi olla jo lähellä - sitä ei aina meinannut muistaa, kun katseli ihmisten yllä olevia kesähepeneitä.


Olimme etukäteen päättäneet kiertää maata samalla tavoin, kuin Australiaa aikanaan, eli vuokraamalla camper vanin ja liikkumalla ja majoittumalla sen kanssa. Aucklandista lähtiessämme kävimme vuokraamassa pikkuisen yksiömme ja lähdimme matkaan!

Camper vanilla matkustaminen on kyllä omanlaistaan hauskaa. Se tuo valtavasti vapautta, kun pääsee itse liikkumaan mihin tahansa haluaa, ja milloin tahansa haluaa. Ei tarvitse miettiä, missä sitä tänään yöpyisi, kun sänky ja matkatavarat kulkevat kokoajan mukana. Yöpymispaikkoja eli rest areoitakin löytyy pilvin pimein, eikä sellaisen löytäminen yleensä tuottanut haasteita. 

Pientä vaivaa aiheutti suihkujen ja vessojen löytyminen, mutta niitäkin oli kyllä pääsääntöisesti hyvin saatavilla. Toisinaan suihkuista tuli vain kylmää vettä, mutta mitäpä tuosta - tähän olimme jo Australiassa tottuneet. Ja olihan Uudessa-Seelanissa kesä, kun siellä majoituimme.
Toinen pieni päänvaiva oli ruokien säilytys. Pienen budjetin reppureissaajina me tietysti valitsimme halvimman mahdollisen vaihtoehdon, ja eihän siellä mitään jääkaappia ollut. Kylmälaukku löytyi, mutta emmehän me sitä kylmänä saaneet pidettyä, kun emme voineet pakastaa kylmäkallejamme missään :D noh, onneksi meitä oli kaksi ravintola-alan ammattilaista matkassa! Kyllähän me osaamme loihtia vaikka ja mitä herkkuja jo pelkästään säilykkeistä ja kuivatuotteistakin.

Ensimmäisenä suuntasimme Aucklandin lähistöllä sijaitsevalle alpakkafarmille rapsuttelemaan ja ruokkimaan ihania, pehmoisia alpakoita. Suvi suurena alpakkafanina oli ihan haltioissaan.





Alpakkafarmin jälkeen ajelimme ja ihailimme maisemia. Tässä kohtaa meille tulikin heti hiukan haasteita, kun yritimme löytää ensimmäistä rest areaamme. Karttaan merkitty paikka ei todellakaan ollut siellä missä piti, vaan jonkun aidatulla pihalla. Pitkään pohdimme, kehtaammeko mennä kysymään asiasta jotain, mutta koska kyseessä niin selkeästi oli jonkun oma koti ja piha-alue, jossa vieläpä koirakin haukkui, päätimme vain jatkaa seuraavaan. 

Uuden-Seelannin tiet olivat ihanan hiljaisia ja hyväkuntoisia. Siellä ajeli mielellään. Toki maa on melko kukkulainen, joten jyrkkiä mutkia, ylä- ja alamäkiä, sekä kokonaisen kukkulan tai vuoren ympäri kiertäviä pitkiä reittejä on paljon. Eipä näillä ajelukaan kyllä sen kummempia haasteita tuottanut. Kivivyöryvaroituksia oli monien kallioiden lähistöllä, ja kerran näimmekin tielle vyöryneitä suuria murikoita, jolloin jouduimme valitsemaan toisen reitin. Muutoin näistäkään ei mitään haittaa ollut, ja tämäkin tapaus itse asiassa tuli vastaan hyvin syrjäisellä pikkutiellä, jossa muutenkin oli koko tie huonommassa kunnossa. Vähänkään enempi käytettyjä väyliä pidetään siis hyvässä kunnossa. 
Ajaminen on muutoinkin turvallista, koska liikennekulttuuri on hyvin Pohjois-Eurooppalaista, eli siis fiksua ja liikennesääntöjä kunnioittavaa. Mitään hirvikolareitakaan ei tarvitse pelätä, maasta kun ei juurikaan maanisäkkäitä löydy. Ihmisten tuomina sinne on saapunut mm. opossumeja ja wallabeja haitallisina vieraslajeina, jotka ovat niitä maaeläimistä suurikokoisimpia.