Balin parhaat (ja pahimmat) palat

Bali - tuo pieni saari, joka on Indonesian kenties suosituin turistikohde. Siellä saimme viettää aikaamme yhteensä kolmen viikon ajan suuren reppureissumme aikana. Balilla tapahtui niin paljon kaikenlaista, että tästä postauksesta tulisi pitkä kuin nälkävuosi, mikäli kirjoittaisin kattavasti kaikesta. Niinpä ajattelin tehdä melko lyhyen ja tiivistetyn tekstin siitä, millaisena itse Balin koin ja mitkä olivat sen parhaimmat, sekä huonoimmat, puolet.

 

Näitä jumalille jätettyjä lahjoja näkyy Balilla paljon ja joka puolella, usein keskellä katua - kulkiessa on hyvä pitää silmänsä auki ja varoa, ettei astu niiden päälle. Balilla siis suurimpana uskontona on balilainen hindusmi, ja hindujumalia ja -temppeleitä näkyykin runsaasti joka puolella. Muualla Indonesiassa valtauskontona on islam.

Aloitan ennakkoluuloillamme, sekä sillä, miten ne vastasivat todellisuutta; mielikuvissamme Bali oli ihana, vehreä ja rauhallinen hippiparatiisi, jossa muutama reppureissaaja joogaa palmujen keskellä tuoreita hedelmiä nauttien. Kyllähän Balilta sekin puoli löytynee, mutta se on kovin kaukana kokonaiskuvan todellisuudesta.
Bali on meluisa, likainen, ruuhkainen, aivan täynnä turisteja (ja saaren pieni koko sekä kehno tieverkosto vain pahentavat tätä täyteen ahdetun tuntua), sekä yllättävän kallis. Sen saavuttama suuri suosio länsimaisten turistien keskuudessa on varmasti vaikuttanut hintoihin - muualla Indonesiassa (kuin myös Balin hiljaisimmissa osissa) esimerkiksi ravintolaruoka maksoi vain n. kymmenesosan siitä, mitä se oli Kutassa tai Ubudissa.

Turismi on omasta mielestäni muutoinkin pilannut saaren monilta osin - paikalliset eivät olleet aidosti ystävällisiä, meitä yritettiin huijata, sekä meille yritettiin jokaisessa kadunkulmassa todella päällekäyvästi tyrkyttää jotain krääsää, tai kyytiä johonkin. En kuitenkaan yhtään ihmettele tätä. Totta kai köyhät balilaiset yrittävät parhaansa mukaan tienata elantoa itselleen, heidän toimeentulonsa kun on monelta osin lähes täysin turismista riippuvaista.
Myöskään paikallisten kylmää ja/tai tekopyhää käytöstä turisteja kohtaan en ihmettele lainkaan - näimme niin törkeästi ja typerästi käyttäytyviä länkkäreitä piskuisella saarella, että varmastikin sellaisen jatkuva näkeminen turruttaa aidon ystävällisyyden. Saman tapaista käytöstä kohtasimme paikallisilta myös Thaimaan suosituimmissa turistikohteissa. Lisäksi monia ennen kaikille avoimia kohteita on nykyään suljettu Balilla turisteilta, juurikin näiden huonon käytöksen vuoksi.

"Kaikesta huolimatta olen silti onnellinen, että päätimme mennä Balille. Löysimme Balilta myös aivan ihania ja aitoja paikkoja, kuin myös ihania ihmisiä."

Summa summarum, Balilta siis löytyy kyllä myös se instakuvien ihana, idyllinen hippiviidakko, mutta... Suurimmaksi osaksi kyse on vain kamalasta turistirysästä, jonne länsimaalaiset (etenkin aussit) menevät sekoilemaan kännissä. Me itse emme erityisemmin turistirysistä Suvin kanssa perusta, joten ensipäivämme Balilla olivat melkoinen pettymys, ennen kuin totuimme asiaan. Olimme varanneet Balilla olemiseen kolme viikkoa, ja jo kolmen päivän jälkeen haikailimme saarelta pois ja mietimme, miten ihmeessä saamme ajan kulumaan.
Reissultamme olimme lähteneet hakemaan nimenomaan aitoja ja autenttisia kokemuksia, uuteen maahan ja kulttuuriin tutustumista. Emme sitä, että voimme ryypätä ja sikailla aamusta iltaan samalla, kun joku paikallinen palvelee meitä ja siivoaa sotkumme.

MUTTA kaikesta huolimatta olen silti onnellinen, että päätimme mennä Balille. Löysimme Balilta myös aivan ihania ja aitoja paikkoja, kuin myös ihania ihmisiä. Meidän piti vain tajuta lähteä suosituimpien turistikohteiden ulkopuolelle.

Ubud siis tuotti meille lähes ainoastaan pettymyksen - toki teimme siellä kaikkia kivoja turistijuttuja, kuten kävimme Monkey forestissa ihmettelemässä apinoita, Goa Gajah-temppelillä, Kanto Lampo-vesiputouksella, sekä ihastelimme perinteista balilaista musiikkiteatteriesitystä. Kävimme myös Rice terrace-riisiviljelmillä, ja matkalla sinne pysähdyimme Bali Pulina-sivettikissakahvitarhalla, jonne emme edes halunneet mennä. Emme edes tienneet koko paikasta. Kuskimme kuitenkin vain vei meidät sinne kysymättä - ilmeisesti hänellä oli joku sopimus kahvilanpitäjän kanssa, että tuo kaikki kyytiläisensä käymään myös siellä. Näissä sivettikissakahvitarhoissa on omat eettiset ongelmansa - eläimet elävät pienissä häkeissä vailla virikkeitä ja mahdollisuutta elää lajityypillisesti. Meidänkin näkemämme sivettikissat vain makoilivat tylsistyneen oloisina häkeissään (toki en ole varma, olisivatko ne ehkä enemmän yöaktiivisia muutenkin). Muutoin ne onneksi vaikuttivat ihan hyvinvoivilta, ja kiva oli myös nähdä, että paikka oli sentään tosi rauhallinen ja pieni, eli näin ollen vähemmän stressaava eläimille.

"Yöllä meitä piti Songanissa hereillä kakadujen rääynnän ja kukonkieunnan lisäksi kauhea kilinä- ja kolinamusiikki, joka kantautui viereisestä temppelistä."

Ihana pikkukylä Songan Batur-tulivuoren juurella oli sen sijaan todella positiivinen yllätys meille. Sieltä me löysimme vihdoin rauhaa sekä aitoa balilaista menoa.
Täydenkuun juhlia valmisteltiin kovaa vauhtia, ja päivällä näimme juhlakulkueen kantamassa koristeita ja uhrilahjoja juhlapaikalle. Vain harva osasi englantia. Paikallisten takapihoilla kuljeskeli possuja ja kanoja. Ravintoloita ei ollut, lukuunottamatta majapaikkaamme (joka oli koko kylän ainoa majapaikka muuten), josta sai jotakin ruokaa, muun muassa viereisestä Batur-järvestä nostettua kalaa.

Yksi hauskimmista hetkistämme Songanissa oli mielestäni tämä; olimme etsimässä jotain syötävää, kun jossakin pikku kadunvarsipuljussa näkyi suuri pata, jonka ympärillä pari naista hämmensi keitosta ja joukko nuoria miehiä söi. Päätin itsekin ottaa annoksen tuota vähintäänkin mielenkiintoisen näköistä soppaa, jossa lillui kananjalkoja. Toinen naisista antoi minulle kulhollisen, ja ehti sanoa "7000 rupiaa", kunnes toinen nainen keskeytti tökkäisten häntä kyynärpäällään, ja tokaisi minulle: "10 000 rupiaa". Hymyilin ja maksoin kiltisti - 10 000 rupiaa on n. 60 senttiä, 7000 olisi ollut 45 senttiä. Kyse oli siis minulle mitättömästä 15 sentin hintaerosta, heille taas merkittävämmästä summasta. Heihin verrattuna rikkaana länsimaalaisena maksan moisen mielihyvin - etenkin, kun ruoka-annos oli iso, todella maittava, ja lisäksi edelleen kymmenen kertaa edullisempi kuin Ubudissa.
Yöllä meitä piti Songanissa hereillä kakadujen rääynnän ja kukonkieunnan lisäksi kauhea kilinä- ja kolinamusiikki, joka kantautui viereisestä temppelistä (ja samanlaista musiikkia oli muuten kuskimme täysillä luukuttanut autossaan koko matkan bussipysäkiltä kylään).

Tämä kaikki oli ihan huikeaa! Juuri tällaista olimme lähteneet etsimään. Näimme, millaista aito paikallinen elämä, arki ja kulttuuri on. Meille oltiin varautuneen ystävällisiä, mutta kyläläisten elämä ei pyörinyt meidän ympärillämme, vaan heillä oli ihan omat juttunsa ja työnsä siinä menossa. Me olimme vain vierailijoita, sivustatarkkailijoita.

 

60 senttiä maksanut annos todella herkullista soppaa.

 

Myös tällaista "riisipuuroa" näimme kadulla myytävän - muuta ruokaa ei kylästä sitten saanutkaan. Meille jäi hieman epäselväksi, mitä tämä tarkalleen ottaen oli, mutta maultaan se oli makeaa ja kohtalaisen hyvää.

 

Guesthousemme tarjoilua; viereisestä Batur-järvestä ongittua kalaa.

"Ehdottomasti lämpimämpää vaatetta olisi tarvinnut olla."

Pääsyy sille, miksi alunperin Songaniin Balin oman bussiyhtiön Perama busin bussilla tulimme, oli patikointiretki yllä olevassa kuvassa taustalla näkyvälle Gunung Baturille. Songan sijaitsee siis aivan Baturin juurella, joka on 1717 m korkea aktiivinen tulivuori.
Heräsimme todella huonosti nukutun "yön" jälkeen n. klo 3 aamulla, ja kello neljän maissa lähdimme hiljaisen, mutta mukavan oppaamme kanssa kapuamaan. Oppaan olimme saaneet majapaikkamme pitäjien kautta.
Oli vielä pimeää, ja mitä korkeammalle vuorenrinnettä pitkin kapusimme, myös kylmää. Reitti ei ollut mikään ihan simppeli kävelyreitti, sillä koko matka oli soraista ja jyrkkää vuorenrinnettä. Välillä pomppasimme kivien tai kantojen yli. Jonkin verran kuntoa tuo kapuaminen siis vaatii, ainakin sitä reittiä, mitä pitkin me kuljimme.
Tahtimme oli reipas, ja vähän turhankin reipas, sillä olimme huipulla ensimmäisinä - ja oli yhä pimeää sekä todella kylmä. Meillä oli vain köykäiset nahka- ja farkkutakit, ja niiden alla ohuet pitkähihaiset sekä t-paidat, mutta ehdottomasti lämpimämpää vaatetta olisi tarvinnut olla.
Huipulla odotellessamme auringonnousua söimme aamiaista, jonka oppaamme oli meille varannut mukaan. Pikkuhiljaa alkoi valaistua, ja muitakin turisteja alkoi virtaamaan vuorelle yhä enemmän ja enemmän. He tulivat kuitenkin eri suunnasta kuin me, en tiedä, mistä. Vain yksi pieni porukka meidän lisäksemme tuli samasta suunnasta kuin me.

Baturille kapuaminen oli todella hieno kokemus, ja mikäli haluaa suhteellisen helpon kiipeilyn tehdä Balilla, sekä nähdä huikeita maisemia samalla, on tämä siihen oikein hyvä vaihtoehto. Suosittelen!

 

Tämä kulkukoira tuli erään turistivirran mukana aivan huipulle, ja sitten istuutui eteemme katselemaan auringonnousua. Se vain istui siinä pitkän aikaa ja katseli. Mielestäni tämä oli jotenkin maaginen hetki.

 

Songanista suuntasimme Amediin, joka osoittautui myös todella kivaksi paikaksi; pieni merenrantakylä, jossa oli mukavan rento ja hippimäinen tunnelma. Turisteja oli meidän lisäksemme jonkin verran, mutta silti oli ihanan rauhallista.
Eräs paikallinen baarinpitäjä kutsui meidät ravintolaansa laulamaan karaokea ja viettämään iltaa, kun näki meidät kuljeskelemassa rannalla. Paikalla oli porukka espanjalaisia turisteja, jotka tanssivat ja lauloivat iloisina rannalla kuutamossa, baarinpitäjä heidän kanssaan. Niin jäimme sitten tuohon mukavaan pikku ravintolaan syömään, ja taisipa Suvi laulaa hieman karaokeakin.

Amedissa vuokrasimme ensimmäistä kertaa skootterin ja harjoittelimme sillä ajoa vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Itsekin ajoin mopoa, ensimmäistä kertaa eläissäni.

 

Amedin mustaa rantahiekkaa. Taustalla näkyy Gunung Agung, Balin korkein (tuli)vuori.

"Yksi apina varasti salamannopeasti lähes täyden vesipulloni."

Amedin jälkeen kohteena oli Kuta, eli oikein kunnon turistirysä. Sieltäkin saimme kuitenkin kivoja kokemuksia: surffaamista, sekä tutustuimme pariin amerikkalaiseen sekä ranskalaiseen, joista tuli kavereitamme. Osan kanssa olen yhä vielä tänäkin päivänä yhteyksissä somessa. Tapasimme heitä myöhemmin myös vielä useamman kerran Balilla. Muutoin emme kuitenkaan Kutasta hirveästi saaneet irti - se olisi ollut sopivampi paikka kunnon biletysreissulle.

Kutasta lähdimme Cangguun, joka oli myös ihan mukava paikka, muttei mitenkään ihmeellinen. Siellä ollessamme reissuumme ilmaantui eräs meistä täysin riippumaton vastoinkäyminen, joka sitten vaivasi enemmän ja vähemmän loppureissuamme. Sain myös lievän ruokamyrkytyksen sushista (tiedän kyllä, otin tietoisen riskin syömällä sushia Indonesiassa! :D), mutta se meni onneksi nopeasti ohi.

Kävimme myös Uluwatussa, jossa skootteroin yksin (todella huterilla taidoilla - on oikeasti ihme, etten kaatunut) niin Bingin beachille kuin Uluwatun temppelillekin, jotka olivat kivoja nähtävyyksiä. Eivät kuitenkaan mitään sellaista, mitä emme olisi jo Balilla nähneet. Paitsi Uluwatun temppelillä minulle sattui eräs juttu, jota en vielä aiemmin ollut saanut kokea, vaikka tiesinkin sitä todella paljon tapahtuvan. Nimittäin yksi apina varasti salamannopeasti lähes täyden vesipulloni, vaikka olin koittanut sitä pitää parhaani mukaan piilossa juurikin tämän vuoksi. Apinaparka ei kuitenkaan hoksannut, että vesipulloni oli auki, ja se olisi helposti saanut juotua suuaukosta, vaan se yritti tehdä reikää pullon pohjaan juodakseen sieltä. Samalla avonaisesta pullonsuusta sitten kaikki vesi valui lorottaen maahan - hukkaan.

 

Surffailua Kuta Beachilla. Yllätin itseni positiivisesti ja pysyin jopa laudalla välillä pystyssäkin!

 

Bingin beach, eli Pantai Bingin

 

Uluwatun temppeli

 

Tässä tuo apina, tyytyväisenä itseensä kaadettuaan vesipulloni koko sisällön maahan.

Uluwatusta palasimme vielä yhdeksi yöksi Seminyakiin viettämään iltaa uuden amerikkalaisen kaverimme kanssa, ja seuraavana päivänä lähtikin lentomme kohti Floresin saarella sijaitsevaa Labuan Bajoa. Oli aika siirtyä muihin osiin Indonesiaa.

Kenties vielä jonakin päivänä palaan Balille - never say never ja sitä rataa. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan koe enää mitään kaipuuta tuolle turismin valtaamalle pikkusaarelle. Sen sijaan muita osia Indonesiasta tahtoisin kyllä nähdä vielä lisää - esimerkiksi Jaavan ja Sumatran saaret jäivät meiltä kokonaan näkemättä. Emme käyneet Toba-järvellä, tai nähneet suurkaupunki Jakartan kaaosta. Ensisijaisesti siis lähtisin tulevaisuudessa tutkailemaan muita osia Indonesiasta, mikäli joskus vielä matkani sinne suuntautuu. Mutta jos sattumalta tuolloin reittini osuisi Balillekin, niin ilman muuta kävisin sielläkin muistelemassa edellistä käyntiä, sekä kenties tsekkaamassa niitä paikkoja, jotka meiltä vielä jäivät Balilta näkemättä.

Monikulttuurinen, mukava ja moderni Singapore

Hupsista, aika on kulunut eteenpäin aivan järkyttävän nopeasti. Tarkoituksenani oli vuoden sisällä kirjoittaa artikkelit reppureissuni jokaisesta maasta, mutta olen saanut aikaiseksi vain yhden Pekingistä kertovan tekstin :') ja reissustakin on kulunut jo kaksi vuotta, huhhuh. Elämässäni on kuitenkin tuon vuoden 2020 (jolloin edellisen artikkelin kirjoitin) jälkeen tapahtunut paljon muutoksia - tärkeimpänä niistä rakas esikoiseni, joka syntyi keväällä 2021. Paljon puuhaa on siis riittänyt, joten bloggaaminen ymmärrettävästi jäänyt taka-alalla. Tarkoitus on kuitenkin edelleen reissata paljon ja päivittää tätä blogia, joten nyt koitan saada aikaiseksi loputkin tekstit reppureissuani koskien.

143 päivän mittainen reppureissu, jonka toteutin ystäväni Suvin kanssa loka -19 -maaliskuu 2020 -välisenä aikana, alkoi siis Kiinan Pekingistä, josta jatkoimme viikon jälkeen matkaamme Singaporeen. Tuo pieni ja kompakti Kaakkois-Aasian maa oli juuri sellainen kuin kuvittelimmekin - täynnä erilaisia etnisiä kansoja ja kulttuureja, todella siisti, moderni ja täynnä pilvenpiirtäjiä. Kuitenkin myös vanhempia ja jopa hiukan epäsiistejäkin rakennuksia löytyi, kun osasi vain kääntyä oikeasta kadunkulmasta.

"Singaporessa voi tehdä pintapuolisen pikavisiitin niin Intiaan, Malesiaan, Kiinaan kuin Arabimaihinkin."

Meidän majapaikkamme oli hostelli, joka sijaitsi Little Indiassa - intialaisväestön kaupunginosassa, siis. Oli kuin olisimme olleet eri maassa Little Indian sisäpuolella; joka paikassa näkyi vain intialaisia värikkäine saaleineen ja otsamerkkeineen, kurkuman, curryn, masalan ynnä muiden mausteiden ja ruokien ihanat tuoksut leijailivat ilmassa, ja värikkäitä hindulaisten jumalten kuvia ja koristeita näkyi joka puolella.
Erilaiset etniset korttelit ja väestön suuri vaihtelevuus onkin ehdottomasti mielestäni yksi Singaporen parhaita puolia ja suurimpia rikkauksia. Singaporessa voi tehdä pintapuolisen pikavisiitin niin Intiaan, Malesiaan, Kiinaan kuin Arabimaihinkin. Metrossa kuulutukset tulevat Singaporen kaikilla neljällä virallisella kielellä (englanniksi, kiinaksi, tamiliksi (intiaksi) ja malaijiksi), kadun kulmissa on niin hindu- ja buddhalaistemppeleitä kuin kirkkoja ja moskeijoitakin, ja makuhermoja hiveleviä ruokia löytyy tietenkin joka lähtöön sushista tikka masalaan ja kung po:sta ranskanperunoihin.

Kuten arvata saattaa, Singaporen monikulttuurisesta taustasta johtuen myös maan ruokapuoli on todella laaja. Eri puolilta pääkaupunkia löytyy lukuisia Food courteja, eli valtavia ruokahalleja, joista saa lähes mitä tahansa apetta hampurilaisista satavuotisiin muniin. Satavuotisia munia pääsinkin testaamaan eräässä food courtissa melko lähellä hostelliamme, ja kuvailisin makua ihan mukiinmeneväksi. Nimestään ja tekotavastaan huolimatta muna oli melko miedon makuinen, mikä yllätti. Varsinaista gourmee-elämystä en kuitenkaan tämän mustan kananmunan nauttimisesta saanut.
Sen sijaan Singaporen kansallisruoka, chicken rice, oli yksinkertaisuudestaan huolimatta aivan taivaallista! En tiedä, mikä heidän salaisuutensa on, mutta kana oli todella maukasta, eikä lainkaan kuivaa. Missään. Ja söin chicken ricea monta kertaa useissa eri paikoissa. Joka kerta se oli yhtä hyvää - jopa lentokentällä. Annoksen kruunasi herkullinen chili-lime-valkosipulikastike, jollaista olen muuten jälkikäteen onnistunut tekemään kotonakin.

 

Tekipä sitten mielesi hedelmäistä smoothieta, lammasvartaita tai nuudelikeittoa, jostakin Singaporen lukuisista food courteista näitä löytyy varmasti.

 

Chicken rice - minut täysin hurmannut, ihanan simppeli Singaporen kansallisruoka. Kaupoista löytyy jopa chicken ricen makuisia sipsejä.

 

Nuudelikeitto, jossa kalapalleroita (nämä eivät olleet mikään makunautinto), sekä silputtuna satavuotisia munia, joka on klassinen kiinalainen herkku.

Singaporen yksi hienoimpia nähtävyyksiä on tietysti Gardens By The Bay - upea puutarha, joka rajoittuu merenrantaan. En voinut olla ihailematta kaikkia niitä upeita kukkia ja hyvinvoivia kaktuksia, juoruja sekä maijoja, jotka itselläni kotona kituuttelevat hädin tuskin hengissä. Löytyipä puutarhasta myös paljon upeita luonnonvaraisia lintuja, sekä Big Fish Aquariumissa uiskentelevia suuria kalojakin.
Kävimme puutarhassa ensin päiväsaikaan, mutta myöhemmin menimme katsomaan myös ilta-aikaan esitettävän huikean valo- ja musiikkishown, joka pyörii joka ilta puutarhan tavaramerkin, eli noiden suurten tekopuiden luona.
Ja muuten - Gardens By The Bay on joitain kohteita lukuunottamatta täysin ilmainen nähtävyys, mikä on mielestäni tosi mahtavaa. Päästäkseen Cloud Forestiin, Flower Domeen ja OCBC Skywaylle tarvitsee ostaa lippu, mutta muutoin puutarhassa saa kierrellä täysin vapaasti. Myös illan valoshowhun on ilmainen sisäänpääsy.

 

Marina Bay Sands Gardens By The Baysta kuvattuna.

 

Gardens By The Baysta löytyy myös "Big Fish Aquarium". Nimensä mukaisesti sieltä löytyy isoja kaloja.

"Jotakin kertonee se, että minä ja Suvi liikutuimme kyyneliin saakka katsoessamme tätä."

Samana iltana päätimme osallistua hostellimme järjestämälle potkulauta-ajelulle - täysin ilmainen aktiviteetti tämäkin. Myönnän, että olin etukäteen hieman epäluuloinen koko juttua kohtaan, enkä itse yksinäni olisi koko hommaan edes lähtenyt. Onneksi kuitenkin matkakumppanini Suvi halusi ehdottomasti osallistua tähän aktiviteettiin, sillä se osoittautui ihanaksi kokemukseksi, josta seurasi paljon hyvää!
Epäluuloni aiheutti osin se, että olin edellisen kerran potkinut menemään potkulaudalla ehkä 10-vuotiaana, joten minua ihan oikeasti jännitti, miten ajelu tulisi menemään (vähän höhlää, tiedän, mutta minkäs sitä itselleen voi kun on tämmöinen jännittäjä :D). Etenkin kun homman vetäjä - tomera nuori aasialaisnainen - ilmoitti heti kättelyssä, että tässä on tietty aikaikkuna johon mennessä hänen täytyy olla takaisin hostellilla, joten hän ei sitten odottele ketään. Tahti tulisi olemaan rivakka, ja mikäli joku jäisi jälkeen, saisi hän tulla sitten itsekseen omin avuin takaisin. Ja toden totta, hän ei missään nimessä vitkutellut - sai ihan tosissaan polkea, jotta pysyi vauhdissa mukana. 

Tämä oli kuitenkin oikeasti todella kivaa! Jännitykseni karisi nopeasti ja aloin pian nauttia vauhdin hurmasta sekä ohi kiitävästä, iltaa kohti hämärtyvästä kaupunkimaisemasta. Eikä kukaan muuten jäänyt jälkeen - ei edes yksin reissussa ollut yli 60-vuotias australialaismies (joka oli muuten aivan ihana ja rento tyyppi, oikein kunnon hippisielu).

Pysähdyimme ensimmäiselle tauolle joen varteen, jossa lepäsimme hetken ja napsimme kuvia. Sitten matka jatkui evästauolle yhteen food courtiin. Syönnin jälkeen suuntasimme Marina Bay Sands-hotellille, jonka edessä vesirajassa oli juuri alkamassa jokailtainen valo- ja musiikkishow - jälleen ilmainen tällainen. Tämä valonäytös oli mykistävän upea. Kuvista ei saa lainkaan käsitystä siitä, miltä näytös tuntui paikan päällä. Jotakin kertonee se, että minä ja Suvi liikutuimme kyyneliin saakka katsoessamme tätä. Kyllä, ihan oikeasti aloimme itkeä. Niin hieno tuo näky oli - niin kaunista musiikkia ja upeita värejä. Show teki meihin niin suuren vaikutuksen, että päätimme heti palata myös seuraavana iltana katsomaan sen uudelleen. Ja vaikka show oli täysin sama, me purskahdimme itkuun jälleen!

 

Kaupunkinäkymä hotellin edestä ennen valonäytöksen alkua.

"Paljon olisi jäänyt kokematta ja näkemättä, jos en olisi uskaltanut heittäytyä."

Mykistävän Marina Bay Sandsin valoshown jälkeen suuntasimme vielä Gardens By The Bayhin, katsomaan aiemmin mainitsemaani toista näytöstä. Tämäkin oli upea kokemus, mutta eri tavalla - musiikki oli mukavan leppoisaa ja kepeää, valot välkkyivät iloisesti "puusta" toiseen eri väreissä. Tämä näytös oli mukava loppukevennys, josta jäi hyvä fiilis itse kullekin. Katselimme sitä vetäjämme neuvosta aivan keskellä puita, maassa selällämme loikoillen - ja se kannatti, sillä näky oli alakulmasta katsottuna vaikuttava. Tuntui siltä kuin musiikki ja ihanat värikkäät valot olisivat ympäröineet ja nielaisseet meidät sisäänsä.
Gardens By The Baylta suuntasimme vielä pienen maisemakierroksen kautta takaisin hostellillemme. Tunnelmat olivat huikeat. Saimme tämän ilmaisen aktiviteetin seurauksena myös uusia kavereita muista hostelliasukkaistamme (mm. Ranskasta, Saksasta, Intiasta ja Filippiineiltä, näin muutamia kansalaisuuksia luetellakseni!), joiden kanssa kävimme myöhemmin myös porukalla tanssimassa. He ovat kaikki myös edelleen kavereitani Instagramissa.
Kannatti siis ehdottomasti mennä tuolle potkulautareissulle, sillä muutoin olisimme missannut paljon. Tästä eteenpäin päätinkin korjata asennettani reissussa ja ottaa vain rohkeana vastaan kaiken uuden - ja voin sanoa, että se oli todella hyvä juttu. Paljon olisi jäänyt kokematta ja näkemättä, jos en olisi uskaltanut heittäytyä.

Vaikka Singapore ei missään nimessä ole halvimmasta päästä Kaakkois-Aasian maista, on siellä näin suomalaisen silmin kuitenkin kohtuuhintaista. Kattavalla ja ihanan helppokäyttöisellä metroverkostolla pääsi hyvin edulliseen hintaan kiertelemään ympäriinsä (itse asiassa metro muistutti paljon Pekingin metroa - linjoja vain oli ehkä 90% vähemmän kuin Pekingissä).
Myös ruoka oli oikein sopuhintaista. Etenkin intialaisissa ravintoloissa sai hyvin edullisesti vetää kunnolla napansa täyteen. Itse asiassa pärjäsimme Singaporessa hyvinkin pienellä budjetilla, rahaa meni huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa seuraavassa kohteessamme Balilla, joka kuitenkin kuuluu köyhään Indonesiaan. Tärkeimpinä eroina näiden kahden kohteen välillä ovat ainakin se, että Singaporessa on paljon ilmaisia aktiviteetteja ja nähtävää, ruokaa saa ravintoloistakin edullisesti (sillä niissä syövät turistien lisäksi myös paikalliset), ja ennen kaikkea paikasta toiseen liikkuminen on kompaktin kokoisessa Singaporessa julkisilla helppoa ja halpaa. Balilla taas julkiset kulkivat huonosti, jos lainkaan, ja lähes joka paikkaan piti mennä taksilla.

Toki maasta löytyy hiukan suuremman budjetin nähtävääkin, kuten lähes kaikkien tuntema hotelli Marina Bay Sands - tuo pilvenpiirtäjä-huippuhotelli kolmoistorneineen, jonka tyvellä olimme jo käyneet katsomassa valoshowta. Majoittumiseen ko. hotellissa meillä ei luonnollisestikaan ollut varaa, eikä oikein upeasta näköalauima-altaasta nauttimiseenkaan, mutta pitihän siellä nyt silti käydä. Päätimme siis mennä aivan katolla sijaitsevaan baariin nauttimaan drinkit - mitkäs muutkaan kuin Singapore Slingit. Ja onneksi menimme, sillä katolta avautuivat aivan huikeat näkymät öiseen kaupunkiin.

 

Singapore Slingit Marina Bay Sandsin kattoterassilla.

 

Keskellä violettina loistaa Gardens By The Bayn puut, joita olimme käyneet ihailemassa jo aiemmin.

Kaiken kaikkiaan neljä päivää Singaporessa oli oikein sopivan mittainen reissu pääkaupungin kohokohtien näkemiseen, niin näppärä pinta-alaltaan pienessä kaupungissa on liikkua paikasta toiseen. Toki olimme lähes koko ajan liikkeessä, joten rokulipäiviä ei näin lyhyellä reissulla oikein sovi pitää. Voisin matkustaa Singaporeen kyllä milloin tahansa uudestaan, ja miksei pidemmäksikin aikaa. Kaakkois-Aasian risteyskohtana Singapore on suosittu välilaskumaa, johon voisi hyvin tehdä vaikkapa päivän mittaisen miniretken välilaskun varjolla.

 

Käväisimme myös Conscious Festival-vegaanimessuilla.